Valoakin nopeampaa

Nyt on keksitty kysymykset lasten koulun hyväksi järjestettävään pubivisaan. Löysin ullakolta vanhoja työtodistuksia etsiessäni vanhan valokuvan itsestäni vuodelta 1988. Veti hiljaiseksi. Valokuvan täydellisen nörttilookin (valtavat Mikko Alatalo -rillit, krepattu takatukka, huono ryhti, pastellifarkut.) inspiroimana tosin keksin vaikka mitä! Pidämme tietenkin kasarimusiikkitunnistuskierroksen ja osa kysymyksistä on Suomi -aiheisia, mm. Nokian kumisaappaista ja Helsingin olympialaisista. Siinä erotellaan jyvät akanoista. Vielä pitäisi keksiä pari elokuva ja tv -kysymystä. Emmerdale on varmasti monelle täällä sydäntä lähellä, koska sen juonikuviot on kopioitu meidän pikkukaupungistamme, pakko olla. Tosin Kinsalessa elämä on Emmerdaleakin värkikkäämpää ja ihan yhtä epäuskottavaa.

Näin stadin kasvattina kesti hetki tottua siihen, että kaikki tuntevat toisensa. Ihan kaikki. Jos eivät tiedä, ottavat selville. Juorut leviävät kuin norovirus ja tarinat värittyvät käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kerron esimerkkinä kolme päivää sitten tapahtuneesta pienestä onnettomuudesta.

Eräs tuttavani oli ollut lenkillä ja kaatunut pahasti. Tuttava vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hänelle laitettiin 19 tikkiä polveen ja hänelle annettiin kainalosauva. Tämä on fakta, koska kuulin sen häneltä itseltään ja näin tikit. Paitsi että pari tuntia myöhemmin tikkien määrä oli noussut 23:een, kun naapurini kertoi tarinaa eteenpäin. Eilen illalla niitä oli kuulemma 26. Tänä aamuna minua valistettiin, että tikkejä oli Aivan Varmasti 30 ja polvilumpio oli paistanut valkoisena, tuttava oli itkenyt kovaäänisesti keskellä tietä veren roiskuessa asfaltille ja joutuu olemaan pyörätuolissa vähintään kaksi viikkoa.

Ei helvetti. Huomenna tuttava on todennäköisesti jalaton.