Arjen pyörä pyörii

Olen viettänyt melkein koko aikuisen elämäni täällä Irlannissa. Viisitoista vuotta vihreän eri sävyjä, kesät talvet. Olen opiskellut täällä kaksi tutkintoa, mennyt naimisiin, synnyttänyt kolme lasta, omistanut kaksi koiraa ja yhden velkaisen talon.  Olen käynyt töissä ja olen ollut kotona lasten kanssa. Olen viettänyt ihan tavallista elämää laskuineen, lainoineen, autonhuoltoineen ja lasten kuskaamisineen. Kaupassa vilautan Dunnesin tai Tescon etukorttia ja päätän taas kerran siirtyä Lidliin, noiden perhanan kahden jätin monopolia boikotoimaan. Arki on sitä samaa säätöä kaikkialla.
Vai onko?

Pidän täällä itseestäänselvänä sitä, että yhteisö auttaa, kun tulee hätä. Ja sitä, että lähipubissa käydään lasten kanssa ja että ruoho pitää leikata jo maaliskuussa. Naapureita on moikattava aina, small talk on loputonta ja joku paikka on aina kotona ihanasti rempallaan/homeessa/mahdollisesti tulessa. Saattaa jopa olla yhtäaikaa sekä homeessa että tulessa, sekin on nähty (kermavaahtovatkain, pitkä tarina).
Millainen kulttuurishokki Suomeen muutto siis oikeastaan onkaan?
Nyt tässä kohtaa blogipostausta minun kuuluisi pohtia syvällisiä ja kaivella aivojeni perukoilta sosiologista teoriaa monikulttuurisuudesta ja muuta yhtä häikäisevää.

Mutta flunssaisentukkoiseen ja täysin väsähtäneeseen mieleeni tulee vain kaksi asiaa.

Ensinnäkin rahka. Ah, rahka. Ah. Rahka. Laktoositon rahka. Rahkapulla. Rahkapiirakka.Vähärasvainen rahka. Täysrasvainen rahka. Alerahka. Mansikkarahkaa kermavaahdolla. Rahkapurkkien ylväs, mutta arkinen rivistö citymarketin hyllyssä. Ah.

Entäs sitten pyöräteline. Että jossain on joku tehdas, jossa taotaan raudasta telineitä, joihin mahtuu selkeään ja järjestelmälliseen riviin sekä lasten- että aikuisten pyörät! Siinä ne sitten ovat, joka toinen pieni ja joka toinen iso. Perheenä, niin liikuttavasti. Jopot, Helkamat ja japanilaiset sporttipyörät sulassa sovussa siinä. Niin toimiva ja simppeli arkiasia, jota tuskin kukaan Suomessa asuva edes pysähtyy miettimään sen kummemmin. Paitsi ehkä joku äiti, jonka kolmevuotias on maistellut sitä vähäsen paukkupakkasella.

Mietin jo, minkä pyörän ostaisin elokuussa. Joku ihan arkinen vaan, vaikka sieltä cittarista, kun ostan laktoositonta rahkaa siinä samalla. Ja vilautan etukorttia.