Kävelyllä taas

Kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja sitä löytääkin, kun pitää silmänsä auki kävelylenkillä. Noita Marian patsaita löytyy joka kylästä ja lähiöstä täälläpäin. Niiden luona rukoilemassa käy enää nykyään lähinnä vanhempaa sukupolvea, nuoremmat eivät enää uskonnosta niinkään juuri perusta. Kirkossa käydään kuitenkin vielä ahkerasti, ainakin jouluna, pääsiäisenä ja juhlissa (häät, ristiäiset, jne.) ja maaseudulla yllättävän moni nuorempikin ihminen käy sunnuntain messussa ihan vaan yhteisöllisyyden takia, vaikkei katolisen kirkon oppeja noudattaisikaan noin muuten elämässään.

Love Thy Neighbour

Aivan hirveä flunssa. Veto täysin poissa. Olen makoillut nyt pedissä kaksi vuorokautta putkeen ja edelleen yrittää kuume nousta. Onkohan muualla maailmassa tällä hetkellä pahoja tauteja liikkeellä? Suomessa? Irlannissa on ainakin lääkärin mukaan ollut todella harvinaisen paha tautitalvi.

Kunhan tästä toivun, kirjoittelen lisää. Nyt on vaan pakko vetää panadolia nassuun ja tuijottaa kattoon ja keskittyä hengittämiseen. Tavallaan tietysti rentouttavaa ja hyvin trendikästä mindfulnessia.
Tämän kattoon tuijottelun muuten mahdollistaa se, että asun irlantilaisessa pikkukaupungissa. Täällä on porukka niin yhteisöllistä, ettei minun ole tarvinnut viedä tai hakea lapsia koulusta, koska naapurit ovat hoitaneet homman ihan pyytämättäkin. Kaikki tekevät koko ajan pieniä palveluksia toisilleen ja auttavat heikompaa hädässä. Onnistuukohan sama Suomessa, kun/jos sinne nyt sitten palaamme? Tällaiset sinänsä pienet jutut ovat nimittäin ihmisen hyvinvoinnille yllättävän tärkeitä.

Valoakin nopeampaa

Nyt on keksitty kysymykset lasten koulun hyväksi järjestettävään pubivisaan. Löysin ullakolta vanhoja työtodistuksia etsiessäni vanhan valokuvan itsestäni vuodelta 1988. Veti hiljaiseksi. Valokuvan täydellisen nörttilookin (valtavat Mikko Alatalo -rillit, krepattu takatukka, huono ryhti, pastellifarkut.) inspiroimana tosin keksin vaikka mitä! Pidämme tietenkin kasarimusiikkitunnistuskierroksen ja osa kysymyksistä on Suomi -aiheisia, mm. Nokian kumisaappaista ja Helsingin olympialaisista. Siinä erotellaan jyvät akanoista. Vielä pitäisi keksiä pari elokuva ja tv -kysymystä. Emmerdale on varmasti monelle täällä sydäntä lähellä, koska sen juonikuviot on kopioitu meidän pikkukaupungistamme, pakko olla. Tosin Kinsalessa elämä on Emmerdaleakin värkikkäämpää ja ihan yhtä epäuskottavaa.

Näin stadin kasvattina kesti hetki tottua siihen, että kaikki tuntevat toisensa. Ihan kaikki. Jos eivät tiedä, ottavat selville. Juorut leviävät kuin norovirus ja tarinat värittyvät käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kerron esimerkkinä kolme päivää sitten tapahtuneesta pienestä onnettomuudesta.

Eräs tuttavani oli ollut lenkillä ja kaatunut pahasti. Tuttava vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hänelle laitettiin 19 tikkiä polveen ja hänelle annettiin kainalosauva. Tämä on fakta, koska kuulin sen häneltä itseltään ja näin tikit. Paitsi että pari tuntia myöhemmin tikkien määrä oli noussut 23:een, kun naapurini kertoi tarinaa eteenpäin. Eilen illalla niitä oli kuulemma 26. Tänä aamuna minua valistettiin, että tikkejä oli Aivan Varmasti 30 ja polvilumpio oli paistanut valkoisena, tuttava oli itkenyt kovaäänisesti keskellä tietä veren roiskuessa asfaltille ja joutuu olemaan pyörätuolissa vähintään kaksi viikkoa.

Ei helvetti. Huomenna tuttava on todennäköisesti jalaton.