Hellettä!

Mikä onkaan tämä ihmeellinen sääilmiö? Keltainen mollukka taivaalla jo neljättä päivää ja hellettä pitelee. Irlannissa. Uskomatonta. Kävimme tänään rannalla nauttimassa merituulesta, koska kotipiha oli aivan liian kuuma paikka lapsille ja äidillekin. Aivan pätsi.
Maailmanlopun merkki aivan selkeästi!

Vielä yksi säävitsi

Kaverini lähetti minulle tämän erinomaisen osuvan sääraportin facebookissa äsken:

No, mikäs tässä takkatulen ääressä on lämmitellessä, koira jalkojen juuressa.

Ilmoja pitelee

If you don't like the weather, just wait for five minutes.
-Wanha irlantilainen sananlasku

Facebookissa kiertää kaikenlaista säävitsiä:

Tajusin juuri, että minulla on ollut nämä samat varusteet päälläni lokakuusta lähtien: karvabuutsit, farkut, pitkä villatakki, kevyt toppatakki ja iso huivi. Laukussa turha sateenvarjo. Turha siksi, että tällaisella tuulella ei huvita leikkiä Maija Poppasta.
Olisi ihanaa pakata nämä jo pois, mutta kesä loistaa pahasti poissaolollaan. Irlantilaiset äidit kiroavat säätä kilvan koulun porteilla ja ennustavat taas kerran huonoa kesää. Minä yritin vähän toppuutella ja olla optimistinen, mutta vastaukseksi sain vain sääliviä katseita ja muutaman ilottoman naurahduksen.

Sää vaihtuu sadasosasekunnissa aurinkoisesta raekuuroon ja yhtäkkisen myrskypuhurin kautta taas sateiseksi. Lämpötila heittelee saman päivän sisällä useita asteita. Koko ajan on oltava varuillaan ja puettava erilaisia kerroksia äkillisiä ilmastonmuutoksia varten.

Irlanti ansaitsee vaihteeksi pitkän, kuuman, kauniin kesän, perhana! Kesät ovat olleet kamalia vuodesta 2009 lähtien, joten NYT olisi ihmisten aika vaihteeksi päästä nauttimaan kerrankin kunnolla näistä upeista, loputtomista hiekkarannoista, merestä ja vihreistä niityistä! Itse olen kuitenkin päässyt joka vuosi Suomeen ja biitsille, mutta moni irlantilainen on jumittanut täällä sateessa koko kesän. Jotenkin epäreilua, että nousukauden kesät olivat useimmiten kuumia ja aurinkoisia, mutta heti laman iskiessä sääkin muuttui samantien masentavaksi. Eiköhän tämä kansakunta ole jo tehnyt riittävästi katumusharjoitusta!

Päätän pysyä optimistisena ja maalata puutarhakalusteet, ottaa grillin esille ja istuttaa vähän orvokkeja.

Ralla

Desibelit olivat aamulla katossa, kun lapset avasivat verhot: Nyt lauletaan JOULULAULUJA!! Tehdään lumiukko!! Leikitään SUOMEA!!!

Fiksuna tyttönä lähdin käymään äsken autolla kaupassa. Auton sivuikkuna oli täysin lumen peitossa, mutta en jaksanut nousta autosta putsaamaan sitä. Joten avasin ikkunan, koska ajattelin lumen putoavan sillä tavalla pois ikkunaa peittämästä. Toimi hyvin. Ikävänä puolena tosin oli se, että lumi putosi jäisenä klönttinä kuskin penkille ja kiilautui takapuoleni alle sulamaan. Siinä oli mukava tasapainotella puolella kankulla loppumatka. Kaupassa näin peilistä hauskanmuotoisen märän läntin takataskujeni kohdalla. Lumi teki enkelin takamukseen.

Ajattelin myös ottaa riskin ja lähteä kävelylle. Kävely sinänsä ei tietenkään ole riskaabelia puuhaa, paitsi kaikkien irlantilaisten tuttavieni ja naapureitteni mielestä. Kun viimeksi saimme nauttia lumisateesta muutama vuosi sitten, lähdin tyttäreni kanssa vaunulenkille. Lenkistä tuli rasittava. Ei lumen, vaan naapureiden vuoksi. Sain pysyvästi hullun suomalaisen maineen, kun kieltäydyin ystävällisistä autokyytitarjouksista, joita sateli yhtä tiheään kuin lumihiutaleita. Herranen aika! Se pitää pikkulastaan vaunuissa lumisateessa! Ja kävelee tuolla liukkailla teillä vapaaehtoisesti. 

Hulluja nuo ulkomaalaiset, ajattelivat tarinan kaikki osapuolet.

Rati riti

Talvi tuli!

Hrrrrr

Niin kylmää on ollut tänään, että lokitkin menivät veneeseen lämmittelemään.

Dublinissa on maa lumen peitossa, mutta täällä Etelässä ei ole lunta (vielä) näkynyt. Mikä on siinä mielessä hyvä juttu, että kesärenkailla ei ole kovin miellyttävää liukastella näillä kukkuloilla. Asumme korkean ja jyrkkärinteisen mäen päällä ja eräänä liukkaana ja lumisena talvipäivänä neljä vuotta sitten tein sen virheen, että lähdin autolla liikkeelle. Bensaa ei kulunut tipan tippaa, kun auto liukui takaperin ja parin pikku piruetin avulla kaupan etuovelle saakka.

Eilen kirjoittelin ja valitin Irlannin meri-ilmastosta, säästä ja sen oikuista. Rouva Atlantti sanoi sitten kostoksi viime yönä iloisesti lällällää ja lähetti hälvetillisen puhurin, joka puhkui ja puhalsi takapihan aidan teille tietymättömille. Päivän ohjelma: Kadonneen Aidan Metsästys.

Biitsejä

Vanhin poikani sai joulupukilta kauan toivomansa metallinpaljastimen. Nyt on monet rantaluolat jo tutkittu, mutta toistaiseksi olemme löytäneet vain todella vanhan näköisen ja vääntyneen haarukan. Ehkä se oli Titanicilta tai Lusitanialta peräisin, who knows? Lusitaniahan upposi ihan tässä Kinsalen edustalla vuonna 1915.

Yllättävää sinänsä, että myöskään lompakkoni ei saanut aikaan piipin piippiä, vaika heiluttelin väkkyrää sen edessä ja takana.

Koska pidän matkailusta ja uusien asioiden näkemisestä, olen käynyt Espanjassa monessa eri kohteessa, Tansaniassa, Kariabianmeren saarilla, Floridassa, Kaliforniassa, Kyproksella, Tanskassa, Hollannissa, jnejnejne, monien maiden rannikoilla, mutta ihan rehellisesti on sanottava: Tätä rannikkoa ei voita mikään villissä ja vaarallisessa kauneudessaan! Piknikki biitsillä on parasta kesähuvia, siis niinä kahtena päivänä, kun ei sada. Alaviistosta ja rankasti. 

Jos tykkää siitä, että joka päivä on yhtä suurta ylläriä sään puolesta, tulkaa kylään. En liioittele lainkaan, jos sanon, ettei ole lainkaan epätavallista kokea kaikki neljä vuodenaikaa yhden vuorokauden sisällä. Raemyrskystä troppiseen helteeseen ja sumun kautta äkilliseen sadekuuroon. TV:n säätiedotus on sama kaikille päiville kesät, talvet: "Showers and sunny spells". Tuo äkkiarvaamaton ja oikullinen valtameri tässä parin metrin päässä takaa mielenkiintoisia elämyksiä ihan joka päivälle. Mutta perhana, että se on kaunis! Joka päivä horisonttiin tuijottaessani näen värisävyjä, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Ääretön taivaanranta saa aikaan väristyksiä selkäpiissäni ja pistää asiat ihan uusiin mittasuhteisiin, terveellä tavalla.