Biitsejä

Vanhin poikani sai joulupukilta kauan toivomansa metallinpaljastimen. Nyt on monet rantaluolat jo tutkittu, mutta toistaiseksi olemme löytäneet vain todella vanhan näköisen ja vääntyneen haarukan. Ehkä se oli Titanicilta tai Lusitanialta peräisin, who knows? Lusitaniahan upposi ihan tässä Kinsalen edustalla vuonna 1915.

Yllättävää sinänsä, että myöskään lompakkoni ei saanut aikaan piipin piippiä, vaika heiluttelin väkkyrää sen edessä ja takana.

Koska pidän matkailusta ja uusien asioiden näkemisestä, olen käynyt Espanjassa monessa eri kohteessa, Tansaniassa, Kariabianmeren saarilla, Floridassa, Kaliforniassa, Kyproksella, Tanskassa, Hollannissa, jnejnejne, monien maiden rannikoilla, mutta ihan rehellisesti on sanottava: Tätä rannikkoa ei voita mikään villissä ja vaarallisessa kauneudessaan! Piknikki biitsillä on parasta kesähuvia, siis niinä kahtena päivänä, kun ei sada. Alaviistosta ja rankasti. 

Jos tykkää siitä, että joka päivä on yhtä suurta ylläriä sään puolesta, tulkaa kylään. En liioittele lainkaan, jos sanon, ettei ole lainkaan epätavallista kokea kaikki neljä vuodenaikaa yhden vuorokauden sisällä. Raemyrskystä troppiseen helteeseen ja sumun kautta äkilliseen sadekuuroon. TV:n säätiedotus on sama kaikille päiville kesät, talvet: "Showers and sunny spells". Tuo äkkiarvaamaton ja oikullinen valtameri tässä parin metrin päässä takaa mielenkiintoisia elämyksiä ihan joka päivälle. Mutta perhana, että se on kaunis! Joka päivä horisonttiin tuijottaessani näen värisävyjä, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Ääretön taivaanranta saa aikaan väristyksiä selkäpiissäni ja pistää asiat ihan uusiin mittasuhteisiin, terveellä tavalla.