tiistai 15. tammikuuta 2013
...
Kylläpä on takki taskuja myöten tyhjä raskaan opiskelupäivän jälkeen. Tuijotan riutuneena takkaa ja näen hiilloksessa mielenkiintoisia mustetahrakuvioita. Opiskelen psykoterapeutiksi, joten näen mielenkiintoisia mustetahrakuvioita hyvin monissa paikoissa, esimerkiksi perunoissa. Josta saammekin sopivan aasinsillan aiheeseen peruna.
Söin nimittäin tänään koulussa lasagnea.
Peruna liittyy tähän sillä tavalla, että Irlannissa ei voi syödä lasagnea ilman perunaa. Yritäpä tilata irlantilaisissa perusruokapaikoissa lasagnea, saat takuuvarmasti kaveriksi vähintään kulhollisen kotitekoisia, paksuja ranskalaisia. Ruoka ei ole RUOKAA, ellei siinä ole perunaa. Pottua tarjotaan usein myös pitsan, Shepherd's Pie:n (jossa siis jo perunamuusi mukana anyway) ja erilaisten pataruokien (joissa perunaa jo valmiina) seuralaisena. Perunaa ei koskaan voi olla tarjolla liikaa.
Eräs opiskelukaverini söi lounaaksi sipsivoileivän, joka kuuluu myös irlantilaiseen perusruokavalioon. Eli: kahden vitivalkoisen paahtoleipäviipaleen väliin laitetaan voita ja sipuli-juusto -perunalastuja. No, marginaalisesti parempaa purtavaa kuin mieheni lempivoileipä: rasvassa mustaksi tiristettyä verimakkaraa ja appelsiinimarmeladia.
Hyvää ruokahalua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Crisp sandwich on irlantilaisen kulinääritaidon luksusta. Paljon pahempaakin olen nähnyt, koulun ruokalassa: (tinned) spaghetti on toast, en edes tiedä mitä se on suomeksi, säilöttyä spagettia paahtoleivällä? Siis sellaista tomaattikastikkeessa uiskentelevaa. Irlantilaiset syövät tankatakseen, eivät maistellakseen...näkeehän sen jo annosten koosta. Laitahan joskus postaus opiskeluistasi, jos jaksat! Olisi mielenkiintoista.
VastaaPoistaTaalla nain kerran jonkun syovan spagettia pita-leivan taytteena.
VastaaPoistaVerimakkara ja appelsiinimarmelaadi - eihan se ole sen kummempaa kuin suomalainen
Tampereen herkku mustamakkara ja puolukkahillo. Kyytipoikana sinista maitoa.
Meinasin kirjoittaa tänään enemmänkin opiskelujuttuja, mutta olen ihan jaskana! Einekset kutsuvat tänään. Mies syö tietenkin perunaa. :-D On kyllä mielenkiintoista, kaikkea klassisesta freudilaisuudesta kognitiivis-behavioristiseen suuntaukseen. Pitää miettiä, mihin kaikkeen tässä erikoistuu. Vaikea valita, kun on niin paljon vaihtoehtoja.
VastaaPoistaPitääkin maistattaa miehellä kesällä tuota mustaa makkaraa ja hilloa, jos käymme Tampereella Särkänniemessä tai jossain. Voisi nimittäin tykätä!
Banaani- ja hillovoileivät ovat myös aika... Ja chip sandwiches!
SIPSIVOILEIPÄ! Mistä mulle saatais! Pakko olla parasta ja verisuonettukkivinta mitä maailmassa on!
VastaaPoistaMä niin muistan Sealandilta, kun katoin suu auki yhtä tyttöä siellä ruokalassa, joka todellakin laittoi sipsejä paahtoleipien väliin. Se WTF-fiilis ei oikein ole kadonnut vieläkään. Muistan myös, miten mitään ns. valmisruokaa ei saanut, kuin pakasteesta ja niin, että se olisi pitänyt uppopaistaa rasvassa :D
VastaaPoistat. Heidi P.
Moi Heidi!!
VastaaPoistaMut on ranskanperunalaivätkin aika horroria. :-D Ja ketsuppia kastikkeeksi. Nykyään täältä saa jopa laktoositonta kevytmaitoa ja muuta terveellistä, mutta sipsileipä rulettaa silti. Uusin keksintö on SIPSISUKLAA. Siis juusto-sipuli -Taytoja äklön maitosuklaan sisällä. Suklaatakaan ei siis voi syödä ilman perunaa, tietenkään.
En kestä :D Se ruokakulttuuri oli kyllä eksoottinen. Ja kunnon pizzaa ei oikein saanut mistään, siis sellaista, mihin täällä Suomessa oli totuttu. Muistan, kun kaverit oli käymässä Corkissa luonamme kylässä, ja krapuloissaan halusivat pizzaa. Kävivät jostain lähipubista tilaamassa, ja pettymys oli kai melkoinen, kun saivat mukaansa sellaiset kämmenenkokoiset pikku lätyt. Se oli kuulemma "medium" koko :D
VastaaPoistaOi niitä aikoja. Olen vähän haaveillut, että joskus vielä tulisin siellä käymään. Tullaan sitten teille soittamaan ovikelloa! ;)
Jei! :-) Tänne vaan!
VastaaPoista