Flash Cabs - On time all the time except when I am late.
Näin lukee paikallisen taksiyrittäjän käyntikortissa. Rehellinen mies, joka pitää, mitä lupaa.
Irlannissa aika on joustava käsite. Minuutit ja sekuntit eivät tarkoita samaa kuin Suomessa. Oikeastaan minuutteja ja sekuntteja ei ole olemassa lainkaan, vaan aikaa mitataan vain ja ainoastaan puolituntisina ja tunteina. Jos olen esimerkiksi sopinut tapaavani kaverini kahvilassa klo 12, on ihan normaalia toimintaa kaveriltani saapua paikalle klo 12.29. Se luetaan vielä kello kahteentoista kuuluvaksi ja tarkoittaa, että kaverini on täsmällinen ihminen.
Jopa koulun kello on myöhässä. Lasten koulu alkaa joka aamu kello 9, mutta kello pirahtaa vasta klo 9.05. Kerran kommentoin tätä eräälle äitikaverilleni, joka katsoi minua hämmentyneen näköisenä. Hänen mielestään 9.05 on täysin sama asia kuin 9.00. Eihän kukaan sitäpaitsi voi ehtiä koululle juuri tasan klo 9, hyvänen aika!
Meillä on kaveripiirissä muutama pariskunta ja kutsumme kaikki vuorotellen toisiamme syömään. Mukavia, sydämellisiä ihmisiä kaikin puolin ja iltakin sujuu ilman stressiä, kun kaikki tietävät että yksi pariskunnista kutsutaan kylään aina tuntia ennen muita. Tämä siksi, että kyseinen pariskunta ei kertakaikkiaan pysty tulemaan ajoissa paikalle, vaan he ovat aina tunnin myöhässä. Ihan poikkeuksetta. Muut saapuvat noin puoli tuntia ilmoitetun ajankohdan jälkeen, koska isäntäpari tuskin on kuitenkaan valmis ottamaan vieraita vastaan ilmoitettuna ajankohtana. On kohteliasta tulla myöhässä, ettei emännän tarvitse panikoitua tukanlaittonsa ja ruokiensa kanssa.
Joustavuus on avainsana myös muutenkin kuin aika-asiassa. Kun Suomessa on virallisiin papereihin laitettava ruksi jokaikiseen ruutuun tai muuten, täällä kaikki täytetään vähän sinnepäin. Viime viikolla esimerkiksi menin nostamaan muutaman satasen säästötililtäni ja huomasin vasta tiskillä, että olin unohtanut henkkarini kotiin. Ei se mitään, sanoi pankkineiti. Sinullahan on niin erikoinen ja ulkomaalainen nimi ja näytätkin ihan skandinaavilta, että olet kyllä varmasti tämän tilin haltija. Täytä vaan tämä lomake (ei, älä turhaan niitä osoitetietoja ala täyttämään, laita vaan puhelinnumero. Ja vaan allekirjoitus tuohon alas, ei niillä muilla kohdilla ole niin väliä). Toivonkin nyt, ettei kukaan pitkä ja vaalea skandinaavivoro keksi mennä paikallispankkimme tiskille tyhjentämään tiliäni.
Mietin näin täällä laman puristuksessa, alkoiko Irlannin pankkikriisi samalla tavalla? "Ei tällä taseella nyt niin väliä ole, laitetaan tähän alas joku kivannäköinen numero ja täytetään noin välikohdat sit vaikka myöhemmin."
Tämä irlantilaisten hitaasti käyvä kello saa minut väliillä raivostumaan, vaikka hyvin teidänkin, että näin täällä mennään.
VastaaPoistaLainaa tosiaankin taidetiin antaa Kelttiläisen Tiikerin aikaan tuohon tyyliin. Saisiko olla 500 000 vai pistetäänkö heti 600 000, että saatte vielä asunnon lisäksi ostettua kivan auton ja huonekalut? Toi 600 000han näytää jotekin kivemmalta näin kirjoitettuna. Ja sitten vaan nimeä paperiin!
Juu, ja pankista soittelivat ja kyselivät, eikö nostettais rouvan luottorajaa nyt aluksi vaikka kymppitonniin...? Ja tarvitseeko rouva autolainaa, kun autokin alkaa olemaan näköjään vähän vanhemman puoleinen. Oikeasti sain tuollaisia puheluita! Nyt saa olla iloinen, jos edes myöntävät luottokorttia.
VastaaPoistaOnhan tässä sellainen deja vu -olo, kun ensin pääsin kokemaan Suomessa 90 -luvun laman ja nyt sitten tämä. Yllättävän samanlaisia piirteitä muuten löytyy näistä kahdesta lamasta.
VastaaPoista