Arkea ja juhlaa, ihanuutta ja piinaa. Pieniä siruja suomalaisen äidin elämästä ulkosuomalaisena Irlannin kauniilla etelärannikolla.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Tapoja
Aina kun käyn täällä paikallisessa marketissa ostoksilla, on minun noudatettava tiukkaa ostoskärryetikettiä. Lähestyttäessä kanssashoppaajaa, on jo kaukaa huudeltava: "Sorry". Sorry sanotaan aina, kun lähestytään jotakuta, kun joku lähestyy minua ja varsinkin, jos joku törmää minun kärryihini. Minä siis pyydän anteeksi sitä, että minuun on törmätty. Törmääjä vastaa myös pahoittelevasti: "Sorry". Jos en huomaa, että joku haluaa tulla samalle hyllylle kuin minä, pyydän jälleen anteeksi.
Tutuille kassoille jäädään puhumaan pitkäksikin aikaa, jonon pituudesta huolimatta. Ihmiset ja yhteisö ennen kaikkea muuta. Sosiaalisuus ja äärimmäisen kohteliaat tavat on hallittava, jotta selviää ruokaostoksista perheensä mainetta pilaamatta. Shoppailu vaatii siis jatkuvaa pelisilmää ja 100%:ta muiden huomioimista koko ajan.
Matka parkkipaikalle on myös mielenkiintoinen kokemus. Marketin edessä ei ole suojatietä, mutta vilkkaasti liikennöity tie pitää ylittää päästäkseen parkkipaikalle. Ei hätää. Ei tarvitse norkoilla tien laidalla kuin muutama sekuntti ja joku pysähtyy päästämään minut yli. Aina. Mihin sitä suojatietä edes tarvitsee, kun autoilijoiden ritarillinen velvollisuus on päästää pulassa oleva nainen (ja lapset) tien yli joka tapauksessa.Sitten elehdin ja nyökkäilen kovasti kiitellen ja autoilija luultavasti mutisee autossaan: "Sorry".
Kotiinpääsy saattaa viedä jonkun verran aikaa, koska edellä ajava kuski voi nähdä jonkun tutun kävelemässä. Ei ole lainkaan epätavallista, että silloin veivataan ikkuna auki ja pysähdytään juttelemaan. Kaikki perässätulijat sitten odottavat, että juttu loppuu ja päästään taas liikkeelle. Jalankulkijoiden on puolestaan pidettävä tiukasti silmällä ohikulkevia autoja: onko tuo rekkari tuttu? Jos on, pitää moikata. Jos et moikkaa, olet moukka ja ikävä ihminen kaikin puolin. Olenkin opetellut kaikkien naapureiden, lasten koulukavereiden vanhempien ja opettajien rekkarit ja auton mallit sekä värit kiltisti ulkoa. Ongelmia tulee, kun joku hankkii uuden menopelin.
Ostosreissun jälkeen olen usein vähän väsynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti