Vientiä

Jaaha, nyt se aurinkokin taas päätti jälleen tulla hymyilemään meille sateessa lilluneille ja pahasti kylmettyneille saarelaisille! Poistin sen kunniaksi tänä aamuna suojaavan turkiskerroksen sääristäni, joten parempi pysyä siellä taivaalla möllöttämässä nyt sitten tai muuten.

Lehdissä puhutaan, että Irlannin vientiteollisuudella menee hyvin, mutta kotimaiset markkinat ovat edelleen jäässä. Vientiä onkin monenlaista. Valitetttavasti Irlannin kuuluisimmat vientituotteet lienevät tällä hetkellä työttömät ja abortintekijät, joita matkaa tuhansittain naapurinsaaren puolelle joka vuosi. Ilman Brittien luomaa varaventtiiliä olisi tämä ikuisuuksiin jatkuva aborttikiistakin jo aikoja sitten ratkottu. Nythän tilanne on se, että pro-liferit ja katolinen kirkko eivät halua aborttia Irlantiin missään olosuhteissa, ei äidin terveyden vuoksi, ei sikiön pahojen vammojen vuoksi, ei raiskauksen, insestin tai minkään valtakunnan syyn nojalla. Tämä on loogista, koska he uskovat ihmiselämän alkavan hedelemöittymisestä: abortti on siis tosiaan aivan sama kuin murha tämän näkökannan mukaan.

Ymmärrän ja hyväksyn tämän logiikan, mutta en sitä ympäröivää tekopyhyyttä. Irlannissahan nimittäin on laki, jonka mukaan nainen saa aivan vapaasti matkustaa minne tahansa muualle hankkimaan abortin. Ryanair lentää halvalla Lontooseen, Amsterdamiin, ihan minne vaan abortinhankkija haluaa mennä. Abortin vastustajat siis vastustavat tosiasiassa vain ja ainoastaan Irlannissa tehtäviä abortteja, mihinkään muuhun heillä ei ole sananvaltaa, eivätkä he pysty lainkaan vaikuttamaan siihen, montako aborttia irlantilaisille naisille tehdään. Klassinen not-in-my-back-yard -tapaus, siis. Viedään ongelmat mielummin vanhan kartanonisännän takapihalle.

Itseäni myös ärsyttää se, että klassiseen abortinvastustajatyyliin elämän puolustaminen loppuu siihen paikkaan, kun lapsi on syntynyt. Ihan sama, vaikka äiti olisi huumeaddikti, alkoholisti, väkivaltainen ja asunnoton, näiden sivuseikkojen korjaamiseen ei abortinvastustajilta liikene energiaa. Tai vaikka lapsella ei olisi aivoja ja se kuolisi välittömästi synnyttyään, mitä sitten. Lapsi syntyköön, vaikka olosuhteet olisivat epäinhimilliset ja kammottavat sekä lapselle että lapsen perheelle. Siinä vaiheessa, kun abortinvastustajat panostavat saman määrän energiaansa lasten ja vammaisten oikeuksien parantamiseen ja suojelemiseen, otan heidät vakavasti.

Tekopyhyydestä puheenollen: työttömyystilastot. Pääministeri Enda Kenny taas kehuskeli vaihteeksi laskevalla työttömyydellä. Miksiköhän se laskeekaan, kun työttömät muuttavat pois Irlannissa käyttäen hyväkseen samaa varaventtiiliä kuin aborttia hakevatkin. Espanjalla ja Kreikalla ei ole samanlaista mahdollisuutta dumpata ongelmiaan muiden huoleksi kuin Irlannilla, jolla on kielietu moniin muihin maihin verrattuna. Koulutetut, työttömät irlantilaiset ovat kuumaa valuuttaa esimerkiksi Australian ja Kanadan kasvukeskuksissa ja perinteisesti myös Briteissä. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että jos Irlanti tästä joskus vielä nousee, huomataankin kokonaisen korkeasti koulutetun sukupolven häipyneen vieraille maille tarjoamaan osaamistaan, jota ei kotimaassa osattu/haluttu aikanaan hyödyntää.

Irlannilta puuttuu myös pitkän tähtäimen suunnitelma. Kukaan ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta talous kääntyisi taas nousuun esimerkiksi seuraavan kymmenen-viidentoista vuoden aikana. Mitään suunnitelmia tai edes kunnollisia ehdotelmia ei kertakaikkiaan ole. Poliitikot vaikuttavat vain räpeltävän jotain epämääräistä, mitään ei oikein tapahdu missään.

Irlantilaiset, tämä ongelma teidän on ratkaistava itse. On aika vihdoin katkaista napanuora Englantiin ja otettava itse vastuu omista asioista, oli kyse sitten abortista tai työllisyydestä. Irlannin on aika itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi muutenkin kuin vain paperilla.