torstai 17. tammikuuta 2013

Biitsejä




Vanhin poikani sai joulupukilta kauan toivomansa metallinpaljastimen. Nyt on monet rantaluolat jo tutkittu, mutta toistaiseksi olemme löytäneet vain todella vanhan näköisen ja vääntyneen haarukan. Ehkä se oli Titanicilta tai Lusitanialta peräisin, who knows? Lusitaniahan upposi ihan tässä Kinsalen edustalla vuonna 1915.

Yllättävää sinänsä, että myöskään lompakkoni ei saanut aikaan piipin piippiä, vaika heiluttelin väkkyrää sen edessä ja takana.

Koska pidän matkailusta ja uusien asioiden näkemisestä, olen käynyt Espanjassa monessa eri kohteessa, Tansaniassa, Kariabianmeren saarilla, Floridassa, Kaliforniassa, Kyproksella, Tanskassa, Hollannissa, jnejnejne, monien maiden rannikoilla, mutta ihan rehellisesti on sanottava: Tätä rannikkoa ei voita mikään villissä ja vaarallisessa kauneudessaan! Piknikki biitsillä on parasta kesähuvia, siis niinä kahtena päivänä, kun ei sada. Alaviistosta ja rankasti. 

Jos tykkää siitä, että joka päivä on yhtä suurta ylläriä sään puolesta, tulkaa kylään. En liioittele lainkaan, jos sanon, ettei ole lainkaan epätavallista kokea kaikki neljä vuodenaikaa yhden vuorokauden sisällä. Raemyrskystä troppiseen helteeseen ja sumun kautta äkilliseen sadekuuroon. TV:n säätiedotus on sama kaikille päiville kesät, talvet: "Showers and sunny spells". Tuo äkkiarvaamaton ja oikullinen valtameri tässä parin metrin päässä takaa mielenkiintoisia elämyksiä ihan joka päivälle. Mutta perhana, että se on kaunis! Joka päivä horisonttiin tuijottaessani näen värisävyjä, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Ääretön taivaanranta saa aikaan väristyksiä selkäpiissäni ja pistää asiat ihan uusiin mittasuhteisiin, terveellä tavalla. 

4 kommenttia:

  1. Voisikohan sita vekotinta saataa vahan herkemmaksi?

    Irlanti on ollut mielessani jo pidemman aikaa noin matkailumielessa, mutta miesta pelottaa kokeilla ajaa "vaaralla" puolen tieta.

    VastaaPoista
  2. Joo, tiedän tunteen. Kun käyn Suomessa, yritän tunkea lentokentän parkkihallissa isän autoon kuskin paikalle. En vaan muista. Kyllä siihen sitten tottuu muutaman päivän päästä. Helpointa on stalkata edellä ajavaa esim. liikenneympyröissä ja risteyksissä ja toivoa, että menee samaan suuntaan kuin itse...

    VastaaPoista
  3. Mä muistan, kun ekan kerran istuin juuri ostamani Opel Corsan rattiin Irlannissa. Tai luulin istuvani. Oli vaan niin tyhmä olo sen myyjän naureskellessa vieressä, kun istuin hiukan hölmistyneenä pelkääjän paikalla.. :D Toinen eksotiikka tuli heti vastaan vaihteiden osalta, kun kaavio kuitenkin on samansuuntainen, kuin Suomessakin. Eikä esim. oikealle kääntymisestä tahtonut tulla aluksi mitään, kun koko ajan piti katsoa olan yli, ettei takaa tule kukaan sitä oikeata kaista.. :D Oh boy, those were the days. Kyllä siitä ihan kivat huvit tosiaan saatiin, kun kavereita kävi kylässä. Kaikki oli aina ensin väärällä puolella autoa, jokainen meinasi ainakin kerran kävellä auton alle ja kaikki olivat ihan kauhuissaan, kun siinä Corkin lentokentän lähellä olevassa hirviömäisessä liikenneympyrässä ajettiin väärään suuntaan!!

    VastaaPoista