maanantai 4. maaliskuuta 2013

Elämää

Puuhakas päivä tänään. Laitoin juuri asuntohakemukset vetämään, täytin yhteishaussa aikuiskoulutushakemuksen itselleni ja hain lisäksi kahta työpaikkaa stadista. Miehen CV lähti parille firmalle myös. Nyt sitten nuorimmaisen päivähoitohakemusta täyttämään!

Sähkömies kävi aamulla ja sanoi palaavansa Aivan Varmasti klo 14.30. Tai mahdollisesti 15.30. Tai myöhemmin illalla. Mutta viimeistään huomenaamulla. Itkisinkö vai nauraisinko...? Nauru pidentää kaikkea mahdollista positiivista, joten nauran siis. Sillälailla kuin Woody Allenin elokuville nauretaan.

5 kommenttia:

  1. Ymmarran hyvin tuon turhautuneisuuden tunteen talla hetkella Irlannissa, kun toita ei vaan loydy vaikka intoa kuinka olisi. Tympii joskus..
    Silloin jos on mahdollisuus ja on elamaan taalla tyytymaton, niin se varmaan on oikea ratkaisu.
    Tosin ei missaan elama ole taydellista-ei Suomessakaan. Minua tympii niin moni asia edelleen Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa/ihmisissa, etta en edelleenkaan ainakaan toistaiseksi Suomeen muuttaisi. Jonnekkin muualle ehka kyllakin, jos voisin. Ja ihan vaan tyon perassa. Muutoin kylla pidan Irlannista.

    VastaaPoista
  2. Jep. Kyllä harmittaa, että tämä maa on joutunut kärsimään niin paljon lähiaikoina. Ihan mielelläni jäisin tänne, mutta oma alani on täällä täysin kuollut ja työjalkaa vipattaa, joten lähtö tässä on edessä. Jatkuvat palveluiden leikkaamiset ovat myös alkaneet tosissaan pännimään. Työssäkäyvät, tavalliset ihmiset joutuvat maksamaan täällä ihan kaiken.
    Suomessa sitten pännii varmasti moni muu asia... :-D

    VastaaPoista
  3. Irlantilaisista työmiehistä saisi lukuisia postauksia...varmaan se, että perinteisesti kotiäideillä ei muuta ollutkaan kuin aikaa odotella työmiehen ilmestymistä, on edesauttanut tätä riivattua aikatauluista luistamista. Mihinkään ei voi luottaa eikä uskoa, eikä mies vastaa puhelimeen jos hirmustut ja soitat perään. Se, että olet ottanut vaivalla vapaata töistä tai uhrannut viikonlopun jonkun odotteluun(joka ei edes vaivaannu perumaan tuloaan), ei liikuta ketään. Sekään, että on lama, ei auta - cowboyt ovat jo aikaa pudonneet pelistä ja töitä on vain "hyvillä", joilla tietysti on aina kysyntää. Yhden kerran auttoi vasta lakimiehellä uhkaaminen ja koko urakan peruutus - en ole ikinä käyttänyt moisia keinoja ketään vastaan!

    Hienoa kuitenkin, että olet tehnyt ratkaisun, jännää!

    VastaaPoista
  4. Sähkömies saapui sitten klo 18. Käveli vaan sisälle, ei ilmoittanut mitään etukäteen. :-D Niiiiin tyypillistä.

    VastaaPoista
  5. Odoteltu on sähkömiehiä, putkimiehiä, maalareita...Tulevat kun tulevat,jos siis tulevat. Nykyisin soitan kännykkään, jos eivät ole ajoissa paikalla. No, ei se välttämättä auta, mutta muistutampa olemassa olostani. Naapurin putkimies lupasi tulla aukaisemaan tukkeutuneen vessan puoli vuotta sitten. Ei ole vielä näkynyt...Onneksi löytyi toinen paikalle. Ja tuli muuten ajallaan.

    VastaaPoista