tiistai 26. helmikuuta 2013

Sean ja Sinead

Edesmenneen valtionvarainministeri Brian Lenihanin legendaarinen kommentti vuonna 2010, budjetin (josta Roope Ankka olisi ollut ylpeä) julkaisupäivänä: "Let's be fair about it. We all partied."

Eräänä kauniina ja aurinkoisena aamuna vuonna 2010 putkimies Sean ja sairaanhoitaja Sinead saivat postissa hopeisena kimaltavan kutsukortin loistokkaisiin cocktailbileisiin. Shamppanjaa! Eksoottisia cocktaileja! Kasinopöytiä! Tule mukaan, tai et ole kukaan! Terveisin: Pankki.
Sean ja Sinead heittivät kutsun haikeina roskiin, koska sellaiset bileet eivät missään nimessä olleet tavallisia tallaajia varten.

Seuraavana aamuna he saivat samanlaisen kutsukortin, tällä kertaa kullankimalteisena. Viimeinen tilaisuus! KAIKKI muut ovat tulossa! Ne, jotka tulevat aikaisin, saavat kolme tonnia käteen ja bemarin! Jos et tule, jäät paljosta paitsi ja porukan ulkopuolelle!
Sean ja Sinead epäröivät pitkään, mutta heittivät kutsun kuitenkin taas roskiin. Liian hyvää ollakseen totta, he miettivät.

Kolmantena päivänä ovikello soi. Ovella seisoi hymyilevä pankinjohtaja viittoen ulkopuolella ovet avoinna odottavaa limusiinia kohti. "Tulkaa, tämä on ihan teitä varten hankittu! Juhlista ei tule mitään, jos te ette tule sinne myös. Jos ette tule, ette tiedä mitä menetätte! Teillä on viisi minuuttia aikaa tehdä päätös, ennenkuin perumme kutsun."
Sean ja Sinead katsoivat hämmentyneinä toisiaan. Meitä varten? Kuinka huomaavaista. Onhan se tosiaan kamalaa, jos kaikki muut menevät juhliin ja me jäämme ulkopuolelle. Jäämme paljosta paitsi, kuten hän sanoi. Sitäpaitsi pankinjohtaja on aina ollut luotettava ja kaikin puolin fiksu mies, joten kai meidän pitäisi tehdä kuten hän sanoo.

Sean ja Sinead hyppäsivät varovaisen innostuneina limusiinin kyytiin, jota pankinjohtaja itse ajoi. Aika jännittävää, pankinjohtaja meidän kuskinamme. Kyllä kannatti uskoa noin mukavan miehen sanaa. Tällaiset taviksetkin pääsevät mukaan hienoihin juhliin, ajatteli nuoripari mielissään.

Pian limusiini pysähtyi kirkkaasti juhlavalaistun palatsin eteen jossain Dublinin eteläpuolella. Ikkunoista näkyi, kuinka kaupungin kerma bailasi designervermeet päällään ja viittoi Seania ja Sineadia astumaan sisään. Tässä teille tervetulolasilliset parasta shamppanjaa! Sean ja Sinead katsoivat silmät pyöreinä juomiaan ja palatsin loistoa ja astuivat varovasti kuistille ja lähestyivät toiveikkaina ulko-ovea.

PAM!

Ulko-ovi lämähti kiinni heidän nenänsä edestä.
Yhtäkkiä palatsin valot sammuivat. Musiikki loppui kuin seinään. Sean ja Sinead näkivät, kuinka pankinjohtaja kaasutti limusiinillaan pois näkyvistä.
Hämmentyneinä he joivat shamppanjansa ja kävelivät koko pitkän matkan takaisin kotiin.

Aamulla Sean ja Sinead heräsivät elämänsä kankkuseen. Miten voikaan yhdestä vaivaisesta lasista tulla tällainen helvetillinen jysäri, mietti Sean, kun Sinead kävi hakemassa aamun postin. Siellä odotti ruskea kirjekuori, jonka sisällä oli lasku:

Lasku kotibileisiimme osallistumisesta.

31 000 000 000,00 euroa.
Eräpäivä: Joka päivä, loppuelämänne ajan.

Terveisin

Anglo Irish Bank




3 kommenttia:

  1. Eipä tähän muuta voi sanoa kuin, että aamen!

    VastaaPoista
  2. Haah! Tämä oli hauska. Minäkin ihmettelen aina tuota "we all partied" - minä en ainakaan! Otin kyllä lainaa, mutta taloni laajennusta varten, mikä oli tarpeen muutenkin. Nyt saisin saman rakennustyön puolta halvemmalla, ja aikaa menisi myös puolet. V. 2007 ei saanut rakennusmiehiä mistään ja kaikki maksoi rutkasti. Onnekseni otin kuitenkin velkaa kiinteällä korolla (kerrankin kuuntelin järkeä) joten tiedän just mitä takaisinmaksuihin menee. Sitä, pystynkö lainan maksamaan, jos tuloja aina vaan leikataan ja kaikki kallistuu, en tiedä.

    Joskus leikittelemme ajatuksella, että istumme takan edessä huonekaluja poltellen,ja paistamme kananmunia päivälliseksi. Silläkin selvittäisiin, ja ainakin on katto pään päällä!
    Muistan hyvin nuo lainahoukutukset, mitä ihanampia brosyyrejä tupsahteli postiluukusta, haluaisinko uuden keittiön, lomamatkan Dubaihin, toisen tai kolmannen auton, uudistaa vaatekaappini kerralla. Puhelimessa tyrkytettiin samaa, ja jos sanoi että velkaa on jo, tarjottiin "top-up", lisävelkaa!

    Ne, jotka ovat syyllisiä tähän, pääsevät kuin koira veräjästä. Kysyikö kukaan meiltä, pitäisikö Anglo-Irish Bank pelastaa? En muista millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kansakunta saa kärsiä bileiden järjestäjienkin krapulan.

      Poista