"Miksi mulla ei ole omaa puhelinta? Noilla kaikilla muilla on." Siksi, poikani, koska asut Irlannissa. Jos asuisit Suomessa, sinulla olisi uusin Lumia. Ja saisit kulkea yksiksesi bussilla ja sinulla olisi oman kotisi avaimet. Ja kesällä voisit käydä uimassakin ilman äitä. Olisit itsenäinen.
Siinäpä tiivistetysti suurimmat erot suomalaisten ja irlantilaisten lasten välillä.
Poikani täyttää huhtikuussa 10 vuotta, eikä hänellä ole omaa kännykkää, ei kotiavaimia, eikä hän pääse yksin yhtään minnekään. Jos Irlannissa jätät yhdeksänvuotiaan yksin kotiin, olet Huono Äiti. Hylkääjä. Moraaliton. Piittaamaton. Paha.
Lapset eivät todellakaan saa olla yksin koulun jälkeen meidän pikkukaupungissamme, eivät hetkeäkään. Siinä mietittäisiin jo sossujen soittamista paikalle, jos kouluikäiset olisivat yksin kotona joka iltapäivä.Kännykkää tai kotiavaimia ei yhdeksänvuotias tarvitse yhtään mihinkään, koska joku aikuinen on aina kotona tai lapsi on jossain hoidossa. Pikkukaupungissa pidetään ulko-ovetkin kutsuvasti lukitsematta, joten lapsi pääsee aina kätevästi sisään. Nyt kolmannella luokalla on muuten puhelimia alkanut pikkuhiljaa ilmestymään luokkakavereille, joten todennäköisesti hankin pojalleni sellaisen synttärilahjaksi. Sillähän voi vaikka tekstata minulle yläkerran vessaan.
Lapsia ei Irlannissa kannusteta juurikaan itsenäistymään ennen teini-ikää. Sitä ennen saa olla vielä pieni ja äitiä ja isiä saa tarvita. Ei tarvitse pärjätä itse, ellei itsestä tunnu siltä. Helikopterivanhemmuus kukoistaa ja saan paheksuvia katseita naapurin curlaajalta, joka on omaa yhdeksänvuotiastaan vastassa joka iltapäivä. Minä nimittäin laitan poikani kävelemään 300 metrin koulumatkan kotiin ihan yksin.Hullu suomalainen siellä taas tekee asiat ihan kummallisella tavalla *tuhinaa*.
Mikä sitten on Oikein? Mitä varhainen itsenäistäminen tekee ihmisen psyykelle ja koko kansanluonteelle? Entä jatkuva vahtiminen ja asioiden hoitaminen lapsen puolesta? Itse kallistun tyypillisen päättämättömästi jonnekin kompromissiratkaisun puolelle: pieni saa olla pieni, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse vielä pärjätä Itse. Mutta jossain toisen tai kolmannen luokan aikana olisi hyvä jo antaa lapsen kokea pärjäävänsä myös itsekseen monissa asioissa, kuitenkin avun ollessa tarpeeksi lähellä, jos tuleekin hätä ja pieni olo.
Suomessa tämä ei tietenkään aina onnistu, vaikka olisi mitä kerhoja aamuisin ja iltapäivisin. Vanhemmat lähtevät aikaisin töihin ja lapsen on pärjättävä, koska yhteiskunta on rakennettu tietyllä tavalla. Curlaamista paheksutaan, koska omat, osin pakon sanelemat, kasvatusratkaisut on oikeutettava itselleen jollakin tavoin. Ja irlantilaiset tekevät samoin: paheksuvat ja ihmettelevät sitä, mikä ei sovi heidän mielestään hyväksikoettuun tapaan toimia ja ennekaikkea siihen tapaan miten juuri he vanhempina toimivat ja mitä he katsovat sopivaksi. Normaali ja itsestäänselvä onkin kulttuurisidonnaista. Irlantilaisen maalaisjärki antaa ihan eri ohjeita kuin suomalaisen, joten kumpaa uskoa? Loppujen lopuksi kyse on luultavasti aika pikkuasiasta. Kummallakin kasvatustyylillä tulee ihan kunnollisia eurokansalaisia, tosin erilaisia. Rakkaus lapseen lienee se punainen lanka joka tapauksessa.
Pojalleni annoin tänään luvan istua bussin etuosassa, erillään meistä muista.Hän tietäisi kyllä, milloin jäädä pois. Ja ei, ei Lumiaa, vaan iPhone 5, kiitos äiti. Pyh, annan sille kotiavaimen. Ehkä.
Hyvä postaus. Näitä asioita olen itsekkin joutunut moneen kertaan miettimään. Kun "suomalainen" järki sanoo ihan toista, kuin maan tavat.
VastaaPoistaValitettavasti holhoaminen jatkuu usein vielä yliopistoon saakka ja sen jälkeenkin, koska napanuoraa ei haluta katkaista. Olisikohan syy se, että usein äidit täällä jättäytyvät täysin työelämästä? Lapsen itsenäistyminen tekee heistä hyödyttömiä. En tiedä. Yritän tehdä päätökset jossain siellä välimaastossa,ja olla välittämästä muiden mielipiteistä. Kai se kultainen keskitie on tässäkin asiassa se "oikea" tapa.
Ps ja minusta on täysin epänormaalia, että 12 vuotias uskoo vielä joulupukkiin....
Olin myös aika yllättynyt ekassa työpaikassani Irlannissa, kun pomoni kertoi uskoneensa täysillä pukkiin vielä 14-vuotiaana. Oli oikein ylpeä asiasta.
VastaaPoistaOutoahan se on, että tiedän olevani aika erilainen äiti Irlannissa kuin jos asuisimme Suomessa. Kulttuuriympäristö ja toisten vanhempien tyyli vaikuttaa sen verran kuitenkin. On vaikeaa alkaa poikkeamaan täysin normeista, joten siis keskitie myös täällä. Ulkomaalaisena saan myös onneksi outoilla sallitusti. ;-)
Lapset eivät koskaan tule täysin itsenäisiksi Irlannissa, varsinkaan pojat. Tiedän 18-vuotiaan poikani kavereita, joiden äidit kokkaavat koko viikon ateriat takaronkkiin ja ajavat pojan yliopistolle viikonlopun jälkeen. Pyykit tuodaan isossa kassissa kotiin perjantaina ja äiti pesee, kuivaa ja silittää. Eihän se meidän Patrick... ja kuinka ollakaan, Patrick- aviomieskään ei tiedä, miten pesukonetta käytetään, eihän ne miehet nyt sellaista, ja naiset nauravat yhdessä ja puistelevat päätään. Ja valittavat. Valittamasta päästyäänkin, he valittavat kohtaloaan. Lapset eivät tee mitään kotona, äiti on orja perheelleen, vaikka tekisi vaativaa kokopäivätyötä. Paras vitsi jonka kuulin, oli se, kun mamman hautajaisten jälkeen poika kysyi isältään: "How many spoons of sugar do I take in my tea?" Kuulemma tositarina. Minä en kerro kelleen täkäläiselle, että kaikki lapseni osaavat käyttää pesukonetta, hellaa ja kuivuria (noin 12-vuotiaasta asti). Mies ja pojat silittävät paitansa itse, minä en mitään. Ostoksilta tullessa en raahaa kasseja yksin sisään vaan kaikki tulevat auttamaan ja myös pakkaavat ostokset kaappeihin. Älysin tuotakin pyytää kerran kun olin ihan poikki ja ajattelin: miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin?
VastaaPoistaEn tiedä, olisinko ryhtynyt näin päättäväiseksi, ellen olisi mennyt kokopäivätöihin. Tajusin, etten jaksa enkä ehdi enää kaikkea kuten kotiäitinä. Varmaan se onkin suurin syy Irlannissa äitien marttyyriyteen, pitää jotenkin oikeuttaa olemassaolonsa! (Rant over.)
Turkissakin on vahan sama juttu, lapset haetaan kodin edesta kuljetuksella kouluun ja monessa kodissa aiti paapoo, jos ei menna naimisiin niin monet, varsinkin tytöt, asuvat pitkaan vanhempien kanssa kotona. Taalla on kylla niin kamala liikenne ettei monessa paikkaa voisi lapsia yksin laskeakaan koulutielle. Kultainen keskitie on minustakin paras ratkaisu, maassa maan tavalla mutta jarki paassa. Turkissa monesti aidit eivat anna pienillekaan lapsille haasteita ( esim. lusikka kateen etta oppii syömaan) vaan lapsia paapotaan ihan liikaa, toisaalta taalla lapset saavat kylla olla lapsia pitkaan, ei tarvitse huolehtia etta teinina pyörisivat kaduilla ryyppaamassa.
VastaaPoistaMitä on curlaaminen? En jaksa kvg.
VastaaPoistaMutta joo, minä olin paha, paha suomalainen äiti aikanaan. Minulla oli vasta 1-vuotias poika, jonka karusti laitoin hoitoon, kun menin itse TÖIHIN. Hoito maksoi silloin vuonna 1999 600 puntaa kuukaudessa, 6 tuntia päivässä. Oli taiteilemista aikataulun kanssa :D
Anyway, jos jotain hyvää, niin se kielikylpy. Nicsun ekoja sanoja oli "panka", joka tarkoitti pancakea :D. Ilmeisesti oli päiväkodissa tarjoiltu jotain erityisen hyvää, ja sanavarasto alkoi karttumaan.
Sitä en kyllä vieläkään tajua, että lapset nukkuivat päiväunet kengät jalassa. Vaikka eivät olleet ulkoilleet koko päivänä??!! Toin myös kerran mukanani Suomesta kurahousut ulkoilua varten - hoitaja meinasi varmaan soittaa valkotakkiset hakemaan. "Emme me ulkoile, jos sataa!!", hän huudahti. Eli Irlannin ollessa kyseessä - ei ulkoiltu ikinä siinä päiväkodissa :D
Toi kuuluisa Irish Mammy, uhrautuu 24/7! Hitsit kun repesin tolle kengat jalassa nukkumiselle. Tuttu juttu. :-)
VastaaPoistaai niin, curlaaminen on verbimuoto curling -vanhemmuudesta. Kun siloitetaan kaikki rypyt lapsen tielta.
VastaaPoistaRuattis ollaan sellases "tarhas" koulun jälkeen tuossa iässä. Usein koulun tiloissa.
VastaaPoistaOnko siinä yläikärajaa vai onko se avoin kaikille? Tuollaiset iltapäiväkerhot olisivat kyllä kivoja Irlannissakin. Tosin niistä laskutettaisiin takuuvarmasti vähintään 50 euroa/kerta. Koska vakuutukset. Jos esim. koulun pihalla joku vähän kompastuu, kielletään kaikkia juoksemasta, koska juokseminen aiheuttaa vammoja ja joudutaan maksamaan korvauksia. Mahtavaa. : P
Poista