Tiedättehän sen vanhan kliseen sammakosta, joka ei huomaa hiljalleen kuumenevaa vettä kattilassa, ennenkuin on liian myöhäistä.
Minulla on ollut oudon levoton olo jo muutaman kuukauden ajan. Sellainen höseltävä ja mietteliäs yhtäaikaa. Ehkä se johtuu siitä, etten ole sammakko, enkä myöskään istu kattilassa. Sanotaan nyt näin vertauskuvallisesti, että istun hieman liian kuumassa, juuri ja juuri siedettävässä, laman likaamassa kylpyvedessä. Ei ole ihan vielä syytä hypätä pois, mutta veteen jääminenkin on epämukavaa, koska joku on heittänyt vesihanan nupin sinne, missä viidentoista vuoden ajan maksamani verorahatkin kai ovat. Jonnekin mystiseen, globaaliin mustaan aukkoon.
Mistä sen loppujen lopuksi tietää, milloin on tehtävä rankkoja päätöksiä? Milloin täyttyy mitta ja kuppi kupsahtaa nurin? Mikä on se raja, jolloin vieraileva rotta jättää vielä jotenkuten euroaalloilla kelluvan laivan, jos se kuitenkin siis vielä kelluu, eikä hengenhätää ole?
Onkohan tuo horisontissa uljaana siintävä risteilijä Viking Grace? Ottaakohan se meidät kyytiin?
Niin mistä sitä loppujen lopuksi tietää? Kai sitä vaan on jossain vaiheessa tehtävät päätös ja ennen kaikkea pysyttävä siinä.
VastaaPoistaEi kai sitä oikeaa hetkeä tule koskaan. Voi,miten vaikeita sinun pitää päättää.
On tämä lama kyllä niin syvältä...
Älä muuta sano! Kyllä mä niitä työpaikkoja nyt Suomesta kuitenkin haen. Siellä on aika paljon mielenkiintoisia juttuja meneillään sos. alalla.
VastaaPoistaLähinnä siis epäröin sen vuoksi, että jos koko homma meneekin ihan pieleen? Näin suuri muutos kaikkien elämään kuitenkin... Mietin plussia ja miinuksia. Vanha ja vielä suht turvallinen lamalaiva vai uusi seikkailu puolituntemattomalla aluksella?
VastaaPoistaVoi,voi...meillä taas miehen työkuviot auki. Tämä p...n lama. Ja eräät tahot eivät ole valmiita luopumaan mistään eduistaan. Tasan ei käy onnen lahjat.
VastaaPoistaEi sekään vaihtoehto tunnu mukavalta, että lapset joutuisivat lähtemään Australiaan eivätkä koskaan palaa. Tuskin löytävät täältä töitä. No, me ei juuri nyt voida tehdä mitään räväkkää, joten täällä ollaan.
Silloin se päätös pitää tehdä,kun lapset ovat pieniä. Meiltä ei enää onnistuisi.
Samaa mieltä kuin VN. Kun lapset ovat pieniä, kaikki on helppoa, koulujen ja kavereitten vaihto ei vielä kaada maailmaa. Teini-ikäisellä on jo oma tahto. Minä kyllä menisin työn perässä, ei tämä lama hellitä vielä pitkään aikaan. Stephen Donnelly, itsenäinen MP, ainoa poliitikko johon luotan, ennusti että menee ainakin 4 vielä vuotta syvässä lamassa, ennen kuin noustaan kasvuun, hitaasti. Ja suuri osa tästäkin pinnalla porskimisesta johtuu siitä, että nuoret ja vähemmän nuoret jotka kynnelle kykenevät, lähtevät ulkomaille töihin, sen sijaan että nostaisivat sossua. Esim. Espanjassa ja Kreikassa ei vastaavaa varavanttiiliä ole, heillä ei ole kielitaitoa mennä muualle.
VastaaPoistaJa hei, rotat ovat erinomaisia uimareita, pysyvät pinnalla ja hyppäävät kyytiin, niillä on sisua. Ainahan tänne pääsee takaisin, jos tilanne paranee.
Kiitos rohkaisusta, Silhuette! Rotathan selviävät vaikka ydinkatastrofista, mikä on ihailtava piirre. Olenkin siis mielelläni pikku siimahäntä, luonnon Selviytyjä. ;-) Olen samaa mieltäiDonnellyn kanssa. Ei ole mielestäni myöskään mitään pelastusta näköpiirissä ja tämä on siis luontaisen optimisten suusta, eli pahapaha juttu.
VastaaPoista