Arkea ja juhlaa, ihanuutta ja piinaa. Pieniä siruja suomalaisen äidin elämästä ulkosuomalaisena Irlannin kauniilla etelärannikolla.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Kirjavinkki
Tänään kun ovat ajan kuluminen ja ikä ikäänkuin teemoina... Tässäpä aivan loistava lukuelämys. Toistaiseksi paras tänä vuonna lukemani kirja. Kaunista kieltä ja raastavaa ajankuvaa 40-luvun Lontoosta. Ei herkimmille.
Siinä on aikaa julmaa kuvausta Lontoon pommituksista a millaisia näkymiä kotirintaman naiset joutuivat kohtaamaan, kun esim. pommi tappoi pikkulapsia. Tavallisen ihmisen näkökulmaa sodan kauhuihin.
Sotakuvauksia voin lukea, vaan en lasten hyväksikäyttämistä tai ylipäänsä kidutusta. Sofi Oksasen Puhdistus taitaa olla sieltä äärirajoilta mitä voin lukea, luin sen takia että tiedän sellaista todella tapahtuneen. Hyvä on lukea myös "toisen puolen" vastaavia kokemuksia, esim. Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. On muuten kummallista, että saksalaisten sotarikollisuudesta ollaan aina yhtä mieltä, kun taas englantilaisten omat täysin siviilejä vastaan suunnatut kaupunkipommitukset Saksassa unohdetaan hiljaa, samoin USA:n atomipommit. Ihan aiheen vierestä tämä, mutta olen kai sodanjälkeisenä sukupolvena allerginen kaikille pommituksille.
En minäkään kestä mitään lapsijulmuuksia, en kirjoissa, en tv:ssä, enkä tosielämässä. Niistä tulee vaan paha olo. Puhdistus oli tosiaan hyvä ja realistisen oloinen kuvaus elämästä neuvostovallan alla.
Tuossa Atkinsonin kirjassa ollaan siinä mielessä tasapuolisia, että siinä päähenkilö miettii myös tavallisten saksalaisten kohtaloa ja koko sodan täydellistä järjettömyyttä siviilinäkökulmasta. Mielenkiintoista on myös lukea siitä, miten koko Hitlerin valtaannousu tapahtui pienen ihmisen tasolta katsoen. Ja kuinka samoissa olosuhteissa kuka vaan meistä olisi saattanut tehdä ihan samoin kuin keskiverto Hitlerjugend. Ihmisluonne on mitä on, hyvä ja paha.
Miten ei herkimmille?
VastaaPoistaSiinä on aikaa julmaa kuvausta Lontoon pommituksista a millaisia näkymiä kotirintaman naiset joutuivat kohtaamaan, kun esim. pommi tappoi pikkulapsia. Tavallisen ihmisen näkökulmaa sodan kauhuihin.
VastaaPoistaSotakuvauksia voin lukea, vaan en lasten hyväksikäyttämistä tai ylipäänsä kidutusta. Sofi Oksasen Puhdistus taitaa olla sieltä äärirajoilta mitä voin lukea, luin sen takia että tiedän sellaista todella tapahtuneen. Hyvä on lukea myös "toisen puolen" vastaavia kokemuksia, esim. Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. On muuten kummallista, että saksalaisten sotarikollisuudesta ollaan aina yhtä mieltä, kun taas englantilaisten omat täysin siviilejä vastaan suunnatut kaupunkipommitukset Saksassa unohdetaan hiljaa, samoin USA:n atomipommit. Ihan aiheen vierestä tämä, mutta olen kai sodanjälkeisenä sukupolvena allerginen kaikille pommituksille.
VastaaPoistaEn minäkään kestä mitään lapsijulmuuksia, en kirjoissa, en tv:ssä, enkä tosielämässä. Niistä tulee vaan paha olo. Puhdistus oli tosiaan hyvä ja realistisen oloinen kuvaus elämästä neuvostovallan alla.
VastaaPoistaTuossa Atkinsonin kirjassa ollaan siinä mielessä tasapuolisia, että siinä päähenkilö miettii myös tavallisten saksalaisten kohtaloa ja koko sodan täydellistä järjettömyyttä siviilinäkökulmasta. Mielenkiintoista on myös lukea siitä, miten koko Hitlerin valtaannousu tapahtui pienen ihmisen tasolta katsoen. Ja kuinka samoissa olosuhteissa kuka vaan meistä olisi saattanut tehdä ihan samoin kuin keskiverto Hitlerjugend. Ihmisluonne on mitä on, hyvä ja paha.