Pilvistä

Tummanharmaiden puidenlatvojen tasalla roikkuu tummanharmaita pilviä, joita tummanharmaa tuuli ulvoen juoksuttaa halki värittömän taivaan.Niin roikkuu mielessänikin. Heräsin tänä aamuna kuin irlantilaisella matalapaineella ammuttu karhu. Ärisenkin niin oudosti, että koira ja lapset mulkoilevat minua epäluuloisella sivusilmällä. Tosin ryystän tässä vasta ensimmäistä aamukahviani, kyllä se ääni tästä vielä avautuu.

Keski-ikä ei tule yksin, se tulee kuin samalle risteilylle lähtevä lähiöremmi Kontulasta. Ensin tulee epäusko ja naureskelu, sitten pieni paniikki ja sitten vaaditaankin jo rahoja takaisin.

Täytän huomenna 39 ja voi tätä draamakuningattaruuden määrää. Paniikkivuosi on alkamassa, tiesivät jo nelikymppiset kaverini kertoa. Sisäinen sormi osoittaa innokkaana: katso, tuotakaan et ole vielä saavuttanut elämässäsi. Etkä tuota. Etkä tuota. Sormi kaivelee kaikki ne hiljaiset ja ujot unelmat ulos mielen peräkammareista, joihin ne olivat vetäytyneet katsomaan Kauniita ja Rohkeita.

Gmailin inbox kertoo, ettei minulla ole tänäkään aamuna uusia meilejä. Tsekkaan varmuuden vuoksi spamminkin, jos joku tuleva työnantaja olisi vahingossa joutunut sinne. Siellä tarjotaan viagraa, venäläisiä morsiamia ja turhautuneita kotirouvia. Oletan, että niistä yksikään ei ole tuleva työnantajani. Puhelimessa ei ole uusia viestejä tai puheluita. Pöh. Posti kolahtaa luukusta, tulee Dunnes Storesin alekuponkeja. Höh. Tai no, Nivean ryppyvoide olisi tarjouksessa.

Aika kuluu yhtäkkiä vauhdilla, eivätkä peräkammarin unelmat tyydy enää pelkkään neittideittailuun. Ne haluavat tositoimiin. Jotkut niistä ovat vanhoja tuttujani, jotkut uudempia, kaikki kuitenkin äidilleen rakkaita vanhojapoikia ja -piikoja. Yksi niistä pääsikin jo hummaamaan tämän blogin muodossa, toinen opintojeni. Kolmas odottaa ja huhuilee tuvan ovelta, joko sitä työtä olisi? Ei vielä, Reino-kulta, odotellaan. Etkä tilaa sitä viagraa.