Rouva Google

Pienten lasten äidit, asuuko teidänkin päässänne pieni google?
Kävelylenkki lasten kanssa on nimittäin rankkaa puuhaa. Ei se liikunta, vaan se oheistoiminta. "Äiti, voiko kukista tehdä keijuille vaatteita?" "Äiti, miksi amerikkalaiset tappoivat Bin Ladenin?" "Äiti, miten hävittäjät pystyvät laskeutumaan lentotukialukselle?" Äiti, miten sähkö menee metron moottoriin?" "Äiti, syntyykö karitsoja vain keväisin?" "Äiti, missä sinisiä nostureita ja traktoreita tehdään?" "Äiti, mistä raha tulee?" "Äiti, minusta olisi hyvä, jos ei keksittäisi enää ikinä uusia aseita, eikö niin?" 45 minuuttia kysymystulvaa, kun kolme paria kirkkaita silmiä katsoo minua odottavasti. Kävelylenkit ovat meillä sellaisia hetkiä, jolloin kaikki mahdollinen on vapaata riistaa pohdittavaksi, myös synkät aiheet.

Miten selittää koko maailma pienelle mielelle sopivalla tavalla? Uutisotsikot kaupoissa huutavat maailman pahuutta ja epäreiluutta. On terroristeja (Äiti, miksi joku haluaa tappaa toisia ihmisiä?), on murhaajia, raiskaajia, pedofiilejä, köyhyyttä, nälkää, lamaa (Äiti, miksi tuo kauppa meni konkurssiin? Mikä on konkurssi? Miten sinne mennään? Mennänkö sinne niinkuin mennään naimisiin?).

Pieninä palasina yritän tätä maailmaa selittää, vaikken itsekään tiedä vastauksia niihin pahimpiin kysymyksiin. Enkä aina jaksa olla teologi-filosofi-kasvatustieteilijä-sosiologi. En jaksaisi miettiä.
Onneksi lasten maailma on silti vielä täynnä perhosia, keijuja ja sinisiä traktoreita. On niin paljon kaunista ja hyvää ja lapsilla on kyky nähdä ne kaikki. Lapsille maailma on tässä ja nyt ja se on ihmeellinen ja uusi. Kaikki on tehty kyseenalaistettavaksi ja ihmeteltäväksi, äidiltä voi kysyä ja äiti vastaa luotettavasti kuin hakukone. Siksi lapset ovatkin niin ihana valonsäde aikuisten kyynisessä maailmassa, koska he tarjoavat aivan uskomattomia näkökulmia aikuisen mielestä itsestäänselviin aiheisiin. Jos sinulla on mielipide jostain ennen äidiksi tuloa, varustaudu hyvissä ajoin perustelemaan se ja pohtimaan koko homma alusta lähtien uusiksi. Lapset eivät luovuta, ennenkuin saavat tyydyttävän vastauksen ja todennäköisesti kysyvät silti lisää.

Lapset ovat lahja maailmalle. Anteeksi klisee, mutta se on kaunis klisee ja ihan syystä. Kyseenalaistajia ja ajattelijoita tämä maailma nimenomaan tarvitsee.
Pidetään lahjasta huolta.

Nyt justiinsa en kyllä pysty muuhun kuin syömään suklaata läppärin ääressä ja lepäämään vähäsen. Olen henkisesti hengästynyt hakukone.