maanantai 15. huhtikuuta 2013

Eeva ja talebanit, osa 1

Onko mitään ihanampaa aikuisviihdettä kuin opiskelu? Oikeasti? Voisin hautautua kirjapinojen taakse ja vaan lukea lukemistani savu korvista suhisten. Jos voittaisin lotossa, ostaisin vanhan ja tunnelmallisen kartanon, jonne sisustaisin ikioman kirjastohuoneen. Upottavia sohvia, seinät kirjahyllyjen ja laadukkaiden taideteosten peitossa, koira takkatulen edessä makoilemassa, mahonkinen työpöytä, kahisevat verhot tupsuineen, ruutuikkunasta avautuva näkymä ruusutarhaan ja messinkinen soittokello hovimestaria varten. "Kilikiliding. James, nautin tänään illalliseni kirjastossa. Tuokaa minulle sherryä ja hartiahuivini."


Taas vaihteeksi on meillä meneillään ihan älyttömän mielenkiintoinen kurssi. Tällä kertaa teemana on Sexuality and Gender in Ireland. Mehevä aihe, josta riittää asiaa ja sen viertä loputtomuuksiin asti. Kun samaan pataan heitetään Irlannin historia, poliittinen ilmapiiri, uskonto ja kansallinen identiteetti, saadaan aikaan vaikeasti sulateltava pyttipannu.

Itsenäistyttyään Irlanti koki jonkinasteisen identiteettikriisin, kuten nuoret valtiot usein. Presidentti DeValeran johdolla Irlanti valitsi tien, jota seurattiin aina 90 -luvun alkuun asti: me- hengen ylläpitämiseksi käännyttiin uskonnon puoleen. Usko, joka oli satoja vuosia ollut joko kielletty tai vähintään alempiarvoinen brittiläiseen protestantismiin nähden, nähtiin kansalaisia yhdistävänä tekijänä.Katolinen kirkko pääsi erityisasemaan, jota nyt, 2000 -luvulla, yritetään vihdoin purkaa.

Katoliset arvot vaikuttivat erittäin voimakkaasti Irlannin perustuslain muodostamisessa.
Laista löytyy edelleen tämä mielenkiintoinen pykälä, joka on sinne kirjoitettu vuonna 1937:
1° In particular, the State recognises that by her life within the home, woman gives to the State a support without which the common good cannot be achieved.
2° The State shall, therefore, endeavour to ensure that mothers shall not be obliged by economic necessity to engage in labour to the neglect of their duties in the home.

Elämme vuotta 2013 ja laki on edelleen sama. Naisen paikka on siis, ihan virallisesti, kotona. Hyvänä esimerkkinä lain soveltamisesta on mm. se, että vasta vuonna 1973 saivat naispuoliset valtion virkamiehet jatkaa työssään avioliiton solmimisen jälkeenkin. Yksikään hallitus ole tähän mennessä tehnyt elettäkään muuttakseen perustuslakia tai edes helpottaakseen äitien työssäkäyntiä. Kaikki päivähoito on yksityistä ja maksaa täällä County Corkin alueella noin 600 euroa kuussa per lapsi. Dublinissa hinta on sitäkin korkeampi, joten jo yksi lapsi saattaa pakottaa kaikki paitsi huippujohtajaäidit tiskirätin seuraksi. Kaksi on aikamoinen potti, kolme on jo katastrofi. Itsellänikään ei ollut mitään mahdollisuuksia laittaa lapsia hoitoon, joten hoidin heidät kotona täyspäiväisesti viisi vuotta, jonka jälkeen aloitin osa-aikaiset työt ja opiskelun au pairien ihanalla avulla.

Naisen on ollut historiallisesti tyytyminen kotiäitiyteen sekä miehen alamaisena elämiseen sekä taloudellisesti että myös fyysisesti: naisen ei ollut lupa kieltäytyä seksistä, vaikka perhe olisi ollut köyhä ja raha ei olisi riittänyt ruokkimaan yhtäkään lisälasta. Ehkäisyä ei saanut mistään, abortti on edelleenkin kielletty ja sitäpaitsi niihin turvautuminen olisi ollut kuolemansynti. Seksistä kieltäytymisen synnistä annettiin paikoin vielä 80 -luvullakin luettavaksi kaksi Ave Mariaa ja kaksi Isä Meidän -rukousta sekä kehoitus käyttäytyä jatkossa kuten kunnon katolilainen nainen, kärsivät lapset aliravitsemuksesta tai eivät. 

Monille naisille lapsen syntymä oli hyvin traumaattinen kokemus, ei kivun vuoksi, vaan koska heille ei ollut koskaan kerrottu, mistä aukosta lapsi tulee ulos. Lääkärit, äidit, sisaret tai edes ystävät eivät yleisesti ottaen tarjonneet minkäänlaista valistusta asian suhteen. Niistä asioista ei voinut puhua kenellekään, ne olivat naisen osa ja kirous. Keisarinleikkausta ei suositeltu perätilasynnytyksissä tai muissa ongelmatapauksissa, koska silloin nainen saattaisi joutua joko kieltäytymään seksistä tai käyttämään ehkäisyä, koska kohtu ei kestäisi jatkuvia raskauksia. Lääkärit käyttivät sen sijaan symfysiotomiaa, jossa naisen lantio sahattiin halki lapsen syntymän helpottamiseksi. Käytäntö oli yleinen Irlannissa 1950 - 80 -luvuilla ja aiheutti erittäin vakavia haittoja synnytyksen jälkeen, mm. virtsankarkailua, liikuntavammoja ja jatkuvaa kipua, joka saattoi jatkua vanhuusikään asti. Moni nainen onkin jo hakenut korvauksia kärsimästään kivusta ja traumasta äärikatolisten lääkärien käsittelyssä.

Seksi ja naisen anatomia oli täydellinen tabu, myös naisten kesken. Nainen oli likainen, itselleenkin. Vaikka nykypäivän Irlanti on hyvin erilainen paikka, on alastomuus edelleen jyrkästi tabu jopa uimahallien pukuhuoneissa. Reteästi bodylotionia levittävä suomalainen aiheuttaa vähintäänkin kummastuneita katseita kanssasisarilta, samoin suomalainen saunakulttuuri, joka on monelle irlantilaiselle täysin käsittämätön asia. Moni vanhempi myöntää peittävänsä vartalonsa myös lastensa katseilta, sillä luonnollista alastomuutta ei eroteta seksuaalisesta alastomuudesta, vaan ne ovat yksi ja sama asia.

Niille onnettomille, jotka erehtyivät synnyttämään avioliiton ulkopuolisen lapsen, oli kirkko keksinyt erityisen sadistisen Magdalen Laundries -systeemin. Monien nunnaluostareiden tulonlähteenä oli heidän tuottamansa pesulapalvelu, jossa odottavat tai jo synnyttäneet naimattomat äidit työskentelivät hirvittävissä olosuhteissa orjatyövoimana. Heidän synnyttämänsä lapset myytiin adoptoitaviksi, usein ulkomaille. Äidillä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa, vaan lapsi vietiin itkevältä äidiltä väkisin pois. Kaikki pesuloissa työskennelleet eivät edes olleet äitejä, synniksi riitti joskus jopa se, että nuori tyttö nähtiin liian "villinä" ja "viekoittelevana", varsinkin, jos kyse oli hyvin vanhoillisesta syrjäseudusta. Myös raiskauksen ja insestin uhrit saattoivat joutua katumaan syntiään pesupaljun ääreen.

Naiset menettivät näissä laitoksissa kaikki kansalaisoikeutensa ja he elivät käytännöllisesti katsoen vankeina usein koko ikänsä tai kunnes joku sukulainen allekirjoitti vapautuspaperit. Paha, petollinen, vietteliäs Eeva sai pestä pois koko kansakunnan syntejä aamuviidestä iltamyöhään, nimettömänä, äänettömänä, nöyräksi hakattuna, pelkkänä numerona nunnien listassa. Hallitus ja kansalaiset sulkivat silmänsä tältä todellisuudelta, siitä ei puhuttu, eikä siitä haluttu tietää mitään.

Viimeinen Magdalen Laundry sulkeutui vuonna 1996.

Hallitus vihdoin tänä vuonna pyysi virallisesti anteeksi näiden naisten kohtaloa ja nyt yritetään sopia korvauksista.  Mutta millä summalla entisajan Eevoille korvataan elämätön elämä, orjatyö ja oman lapsen menetys? Siinäpä hallituksen aivoriihelle pohdittavaa. 

Nykypäivän Eevat maksavat huomattavasti keveämpää omenasakkoaan mm. päiväkotimaksujen muodossa. Nähtäväksi jää, milloin on heidän synninpäästönsä vuoro.




P.S. Lähteenä mm.
       Inglis, T. (1998), Lessons in Irish Sexuality, Dublin: University College Dublin Press
       Manlowe J. L. (1995), Faith Born of Seduction, (Sexual Trauma, Body Image, and Religion),NewYork: New York University Press



18 kommenttia:

  1. Kovia juttuja, veti ihan hiljaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Niin on. Olen koulupäivät ihan raivona ja sisäinen telaketjufeministini heräsi taas vaihteeksi nokosiltaan. Patriarkaaliset uskonnot ovat käsittämätöntä naisvihaa täynnä. On pelottavaa, miten helposti ihmiset seuraavat aivottomina ja/tai välinpitämättöminä jotain ideologiaa, oli se sitten uskonto tai vaikka poliittinen suuntaus. Ihan sama periaate pätee mielestäni esim. natsismissa ja Pohjois-Koreassa.

    Kriittisen ajattelukyvyn opettaminen lapsilleni onkin omasta mielestäni tärkeimpiä tehtäviä äitinä. Toivon, että onnistun siinä.

    VastaaPoista
  3. Olipas hyvä ja tyhjentävä postaus. Eipä tähän ole muuta listtävää, kuin että alle yksi vuotiaista maksetaan jopa täällä n 900 euroa kuukaudessa päivähoitomaksuja. Minä en jaksa ymmärtää, että miksi naiset eivät tee jotain näille päivähoitoasioille? Kaikesta huolimatta irlantilainen nainen ei todellakaan ole luonteeltaan mitenkään nysykkä tai pode huonoa itsetuntoa. Omaavat paljon mielipiteitä ja ne myös äänekkäästi kertovat. Jotenkin ristiriitaista. Toisaalta minusta tuntuu, että suurin osa naisista ei täällä halua mennä töihin. Ja jos sinne joutuu, niin on jotekin katkera, kun mies ei pysty elättämään. Oletko samaa mieltä?

    Nuo pesulat ja lantion sahaamiset saavat minut voimaan pahoin. Katsoin Magdalen Laundyistä elokuvan ja se pyöri päässä pitkään.

    VastaaPoista
  4. Taisin katsoa saman leffan pari vuotta sitten. Perustui tositapahtumiin, päähenkilöistä yksi oli raiskauksen uhri ja toinen pakeni lopulta ja meni vanhemman miehen kanssa naimisiin?

    Irlantilaiset naiset eivät tosiaan ole nössöjä, mutta politiikkaan heitä ei saa kirveelläkään mukaan. Tietty selän takana valitus kuuluu asiaan, mutta kukaan ei kuitenkaan nouse varsinaisesti barrikadeille. Nöyrä kansa ei pistä herroja tilille mistään. Joan Burton on ainoa raskaan sarjan naispoliitikko tällä hetkellä, eikä hänelläkään ole pieniä lapsia. Keski-ikäiset miespoliitikot eivät ole kiinnostuneita "naisten asioista", ja rahapulaan vedotaan vähän väliä. Enda Kenny on Merkelin ohjaama käsinukke. IMF jo varoitti Irlantia säästökuurin haitallisuudesta kansantaloudelle ja myönsi tehneensä Irlannissa virhearvion, mutta Endaa ja Angelaa ei kiinnosta... Sori, asiasta viidenteen taas! :-D Olen ihan raivona täällä. Höyryän.

    VastaaPoista
  5. Minä en jaksa enää höyrytä. Vuosia hakkasin tämän päivähoitoasian kanssa päätäni seinään. Uraa ei ole urennut, mutta töitä onneksi aina löytynyt. Nyt ei tarvtise enää miettiä, että minne pojat. Meni hirvästi energiaa ja RAHAA tuohon hoidon järjestämiseen.
    Olen aloittanut uutislakon taas vaihteeksi. En enää jaksa... Nyt rauhotut ja juot vaikka kupin kuumaa kaakaota ja katso vaikka Eastenderit TVstä!!!!

    VastaaPoista
  6. :-D Tai meen salille riehumaan jumppamaton kanssa. Hampaat irvessä sitten siellä vedän tappotahtia, ja hauikset kiittävät! Mä oon maanantaisin aina ihan höyrypää, kun luen sunnuntaina Sunday Independentin analyysit siitä, mitä kaikkea TAAS on pielessä.

    VastaaPoista
  7. Eipa voi muuta sanoa kuin etta huh huh! Siis ihan sanattomana.

    VastaaPoista
  8. Naisten asema Irlannin historiassa on kyllä jotain niin järkyttävää, että se pitäisi olla pakollisena oppiaineena jokaiselle joka suunnittelee tänne muuttoa...Olin asunut täällä jo vuosikymmeniä, kun osallistuin Women's Studies-kurssille. Olin ainoa ulkomaalainen kurssilla yhden amerikkalaisnaisen lisäksi, ja me molemmat olimme ihan traumatisoituneita emmekä uskoneet kaikkea, se oli todella järkyttävä kurssi. Nämä tragediat ovat vasta sittemmin tulleet julkisuuteen mediassa, symfysiotomiastakin kuulin jo kurssilla. Vielä 20 vuotta sitten mistään ei voinut puhua julkisesti.

    Minulla on sellainen tunne, että irlantilaislla on jonkinlainen kieltämisen kulttuuri, koska nämä asiat ovat niin tuskallisia ja vaikeita. Niistä ei yksinkertaisesti puhuta.

    Edes työpaikalla en ole kuullut kenenkään kommentoivan mediajuttuja, muuta kuin viimeksi Savitan kuolemansyyn tutkimuksesta kommentoitiin tyyliin: "entäs sitten jos tämä on katolinen maa? Eihän se ollut syynä hänen kuolemaansa, sairaala vain töppäsi." Syy-seuraus-suhdetta ei voida myöntää. Irlantilaisilla on käsittämätön kyky kuitata vakavatkin aiheet olankohautuksella ja vaihtaa aihetta johonkin hauskempaan. Minä purin hammasta enkä sanonut mitään - osaksi koska "ei auta purra kättä joka ruokkii". Niin kauan olen asunut tässä maassa, että itsekin pelkään kommentoida suoraan näitä asioita. Katolisen kirkon mafia on laaja ja näkymätön. Joskus ahdistun suunnattomasti kaikesta, mutta siihen saakka kun löytyy toinen työpaikka, en voi milleen mitään!

    Niin että kun ihmettelee, miksi irkut eivät reagoi pankkikriisiin, pitää muistaa, että paljon pahempaakin heille on tehty eikä kukaan uskaltanut protestoida, surtiin vain ja vaiettiin ja korkeintaan pajatettiin kotona. Kansallinen pelko istuu syvässä ja kirkon terroriin oli vain yksi apu: muuta muualle. Naiset ovat "kukkona tunkiolla" (!) vain kotirintamalla, julkisuudessa todella harva uskaltaa sanoa mitään, saati tehdä mitään.

    Nuorilla naisilla on aika erilainen kokemus kuin vanhemmalla sukupolvella, eikä heistä juuri kukaan ole feministi. Miksi olisi? Kaikkihan on nyt niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indeed! Kansalaiset pysyvat kiltisti hiljaa. Kolonialismi pieksi pois taistelutahdon ja kirkko hoiti loput. Harva irlantilainen suostuu syvalliseen keskusteluun vaikeasta aiheista, oli kyse sitten yhteiskunnasta tai omista, henk. koht. asioista. Puhutaan paljon, mutta ei asiasta.
      Ihmiset ovat todella mukavia ja kivoja, mutta pinnan alla kytee.

      Poista
  9. Voi herra tule ja puserra, olen minäkin ihan sanaton ja vihainen tämän tekstisi luettuani. Riipaisee ajatuskin siitä, että vauva riistetään orjatyöhön alennetulta äidiltään, ja nuo lantion sahaamiset, voi nyt saatana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytyksessa nunnat viela kaskivat aiteja karsimaan kipunsa hiljaa vaan, synnin palkka on tuskainen. Semmoista.

      Poista
  10. Näihin juttuihin verrattuna ei ole ihme, että esim. imetystä ei juuri täällä harrasteta, ollaan liian "ujoja", sitä kun voisi tehdä vain kotona suljetun oven takana eikä siis voisi koskaan mennä ulos minnekään vauvan kanssa. Monia muitakin syitä olen kuullut, kuten että se sitoo (ei voi jättää pulloa ja lastenvahtia kotiin jos haluaa lähteä pubiin tms - rintapumpusta ei voi edes puhua), rinnat rupsahtavat, se sattuu, on niin vaikeaa ja vaivalloista...hämmästyn aina Suomessa käydessäni miten luonnollisesti äidit imettävät missä vaan, puhumattakaan miten luonnollisia suomalaisnaiset ovat julkisissa saunoissa!

    Olen itse asiassa ihmetellyt, miten nuo symfysiotomasta kärsineet naiset saattoivat julkistaa kokemuksensa, monethan eivät koskaan olleet puhuneet vaivoistaan, sitten tajusin että 70-80-vuotiailla naisilla tuskin enää on mitään hävettävää, aika on lopussa. Käsittämätöntä miten tuollaisesta on vaiettu niin pitkään, uhreja on jotain 1500, monet varmaan jo poisnukkuneita (tarkistin juuri, enää 200 elossa). Toisaalta naiset eivät itse edes välttämättä tienneet, mitä heille oli tehty, kun lupaakaan ei oltu kysytty. Monet sanoivat tajunneensa vasta kun näkivät aiheesta kertovan tv-ohjelman. Tässäkin oli taustalla katolisen kirkon juju eikä mikään lääketieteellinen syy, vaikkei sitä heti uskoisi.

    Sinä vaiheessa, kun meille kurssilla kerrottiin, että papit kiistelivät joskus siitä, saivatko neitsyeet käyttää tamponeja vai ei, oliko se kirkon siveysoppeja vastaan, minä ja amerikkalaisnainen ulvoimme naurusta.Kunnes tajusimme ettei se ollut vitsi vaan ihan totta.

    VastaaPoista
  11. Katolisen kirkon harrastama naisviha oli/on ihan omaa luokkaansa. Selibaattivaatimus tuskin auttaa asiaa.

    Imetys on tosiaan edelleen harvinaista Irlannissa. Itse imetin suomalaiseen tapaan myos julkisesti, mutta huivin alla piilossa. Moni koulutetumpi aiti imettaa nykyaan ihan reippaasti, mika on positiivinen muutos.

    Opiskelukaverini olivat aivan ihmeissaan, kun selitin, miten luonnollisesti Suomessa hillutaan alasti myos omien lasten seurassa. Heita itseaan vielakin havettaa alaston naisvartalo. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisviha?? Ennen ehka, mutta nykyaan? Katolisessa kirkossa ei ole naispappeja mutta naisia on paljon toissa kirkon tehtavissa.
      Sita en kylla edelleenkaan ymmarra, etta miksi tavallinen katolinen pappi, seurakunnan Isa, ei voisi olla naimisissa?? Eri asia ovat kardinaalit ja paavi, mutta pienen kylan pappi? Olisi varmaan enemman intoa kouluttautua papiksi, jos naimisiinmeno sallittaisiin ja papit saisivat elaa normaalia elamaa. Nyt katolisista papeista alkaa olla pulaa.

      Poista
  12. Tama naisten kohtelu on yksi hirveimpia tahrapilkkuja Irlannin historiassa. Joka maalla omansa. Mutta taytyy muistaa, etta se myos on historiaa-ei nykypaivaa. Tuollaista ei enaa onneksi salli katolinen kirkko sen paremmin kuin lakikaan ja sairaaloissa saa erinomaista hoitoa. Virheita sattuu aina, ihmisia kun on laakaritkin.Tosin kukaan ei halua olla se 'virhe'. Irlannin sairaaloista itsellani on paljon kokemusta, Suomen sairaaloista ei sitavastoin lainkaan.
    Minua valilla jopa arsyttaa, etta niin monet ei-katolilaiset mollaavat kirkkoa vain ja ainoastaan pahaksi, huomioidaan vaan ne huonot puolet ja paha historia, kun katolinen kirkko nykyaan on myos paljon muuta.

    Onneksi siita historiasta nyt julkisestikin puhutaan, parempi myohaan kuin ei milloinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan.
      Valtiohan ei ennen pystynyt huolehtimaan koyhista lainkaan, joten se jai kirkon harteille. Nykyaankin Dublinissa munkit jakavat leipajonossa ruokaa, kun hallitus ei kanna vastuutaan. Kirkolla ei enaa ole monopoliasemaa ihmisten mielissa, joten sen toimintakin on muuttunut mielestani inhimillisempaan ja kristillisempaan suuntaan. Edelleen kylla Vatikaanin rikkaudet ja pedofiilien piilottelu arsyttaa minua nain luetrilaisena tapakristittyna. Kristinuskoon kuuluu tietty vaatimattomuus ja maallisen mammonan tasaisempi jakaminen, ei kullatut kaavut ja korruptio.

      Poista
  13. Ihan pakko lisätä, että joka kerran kun lapseni tulivat koulun historiassa siihen kohtaan, kun Martti Luther teki uskonpuhdistuksen, he olivat sitä mieltä että hyvä jätkä : ) Minun lapsistani yksikään ei ole muuta kuin tapauskovainen, vaikka ovatkin muuten aika moralistisia. Se joskus todella pelottaa, että katolinen kirkko on menettänyt moraalisen valtansa, mutta mitään sen tilalle ei ole tullut (kuten esim. Suomessa Prometeus-leirit, vaihtoehtoiset uskontotunnit jne). Älypuhelimella ihan nuoretkin katsovat pornoa ja ties mitä netistä, ellei kotona omalla koneella. Kun uskonto on hylätty, tulee tyhjiö, jossa ei ole mitään kompassia valintoihin. Amerikkalainen mediakulttuuri on hirveän pinnallista, ulkomuotoon ja materiaan perustuvaa, tyhjää. Uskon silti nuoriin ja heidän elämänvoimaansa, he löytävät omat ratkaisunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta uskonnollinen kasvatus ja sen voima, samoin kuin yhteisollisyys on Irlannissa paljon vahvempi kuin esim.Suomessa. Nuoret kayvat varmasti taalla enemman myos kirkossa kuin suomalaiset lapset/nuoret ja uskolla on vahvempi merkitys ihmisten arjessa.
      Ev.lut. kirkossa minua on jo pitkaan hairinnyt sen liiallinen suvaitsevaisuus ja kaiken hyvaksyminen ja ymmartaminen. Se on toinen aaripaa, jos toinen onkin sitten vaikka vanhoillinen katolilainen usko(tiukkoja katolilaisia Irlannissakin on enaa onneksi harvassa).Mita ihminen saa kirkosta, joka kumartaa joka suuntaan ja haluaa miellyttaa kaikkia hinnalla milla hyvansa? Senkin voi nahda teennaisena.

      Minullekin Jumala on kaikkialla-kirkothan ovat ihmisen rakentamia. Mutta silti kirkossa kaynnilla on joku vahvempi merkitys-se rauhoittaa kaiken kiireen, materian ja halyn keskella. En koskaan voisi kuvitella eroavani kokonaan kirkosta ellen liittyisi toiseen kristittyyn kirkkoon. Olen edelleen luterilainen, ja olen miettinyt katolilaisuuteen kaantymista(mieheni ja lapsemme ovat ja lapset kayvat katolista koulua), mutta jotenkin en nae syyta, koska olen joka tapauksessa tervetullut katoliseen kirkkoon seurakuntalaisena, vaikken siihen kuuluisikaan.
      Jos nyt asuisin Suomessa, kavisin luultavasti kirkossa sunnuntaisin, nuorempana ei kiinnostanut..niin se elama muuttaa ihmista :)

      Poista