Pinna sanoo poks

Kirosana. Toinen. Kolmas.
Kyllähän minä tiesin, että paluumuutto on järjettömän suuri projekti sekä psyykkisesti, fyysisesti että byrokraattisesti. Tai siis arvailin, en tiennyt.

Nyt tuntuu siltä, että ihan kuin Irlanti ei haluaisi päästää meitä menemään tai jotain, niin paljon esteitä on ilmestynyt tielle viimeisen kahdenkymmenenneljän tunnin aikana! Tai sitten tämä on irlantilaiseen tapaan pahasti myöhästynyt kulttuurishokki.

Esimerkiksi auton katsastus ennen sen myyntiä. Ei jumalauta. Sitä luulisi, että senkun vaan varaisi ajan ja veisi auton katsastukseen.
Ei. Tämä on Irlanti.
Olen nyt soittanut joka aamu viimeisen kolmen viikon ajan katsastuskeskuksen ajanvaraukseen saadakseni katsastusajan. Jokaisen puhelun alkuun pitää ennen tervehdystä hokea sama litania: auton rekkari, oma nimi, oma osoite, oma puhelinnumero. Olen nyt hokenut tuota helevetin litaniaa tasan 25 kertaa ja näen siitä jo kummallisia uniakin. Mutta katsastusaikoja ei kuulemma ole. Ainuttakaan. Tai siis lokakuun lopulla olisi, mutta kun auto pitäisi katsastaa tässä kuussa. Minulle luvattiin ja vannottiin jälleen kerran, että aivan ja ihan varmasti tänä aamuna minulle soitetaan ja annetaan peruutusaika, koska siellä tiedetään, että olen muuttamassa ulkomaille. Olen kuulemma peruutuslistan ykkössijalla odottamassa ensimmäistä vapautuvaa aikaa, mutta mitään ei ole tarjolla. Kysyin sitten, mitä ihmettä sanon minut mahdollisesti pysäyttävälle poliisille? "Sure that's grand, they know we are really busy here. They won't care anyway. If you have the kids in the car sure they won't stop you anyway."
Ah, Irlanti.

Aion tänä iltana parkkeerata poikittain katsastuskeskuksen uloskäynnin kohdalle ja kieltäytyä poistumasta ennen kuin autoni on katsastettu.

Entäs sitten verkkopankki. "Verkkopankki", muahh.
Maksoin takuuvuokrani tuossa pari viikkoa sitten kiltisti ja etuajassa verkkopankissa. Vuokranantaja sanoi, että joku voi tulla valtakirjan ja vuokravakuuskuitin kanssa allekirjoittamaan vuokrasopimuksen puolestani ihan milloin vaan. No, reippaana tyttönä menin sitten nettipankkiin printtamaan kuittia itselleni. Katselin maksutapahtumia ja yritin klikata niitä auki. Eivät aukea, tiliotteessa näkyy vain tililtä lähtenyt summa, muttei mitään muuta lisätietoa, ei vastaanottajaa, ei määränpäämaata, ei yhtään mitään.Vähän aikaa siinä räpelsin ja ihmettelin, missä "print" -painike tai vastaava oikein on.
Sitä ei ole.
Marssin siis pankkiin ja kerroin, että minun pitäisi printata tiliotteellani näkyvä maksutapahtuma paperille. Pankkivirkailija katsoi minua ihmeissään ja sanoi, ettei sellaista pysty tekemään. Sanoin, että minun on vähän pakko nyt saada jotain johonkin paperille, että voin todistaa maksun tapahtuneen. Virkailija avasi oven pankin asiakkailta kiellettyyn toimistotilaan, siivosi hätäisesti asiakkaiden pankkitietoja sisältävät liput ja laput laatikkoon ja istutti minut sinne muiden asiakkaiden pällisteltäväksi. Soitimme sitten yhdessä nettipankin asiakaspalveluun ja varmistimme esimieheltä, että tietoja maksutapahtumasta ei tosiaan voi enää jälkikäteen mitenkään päästä katsomaan.  Se on vaan hävinnyt hämärään bittiavaruuteen.
Eli siis jos olisin rahaa pesevä ja verottajaa armottomasti linssiin viilaava valkokaulusrikollinen, jonka tilitapahtumat olisivat kuin Robert Mugabella, pääsisin kuin koira veräjästä, vai?
Hei...Odotas nyt.
Nimenomaan.
Kreikan ja Espanjan nettipankeilla lienee sama webbisuunnittelija.