Perisynti

Mistä synnistä suomalainen ja irlantilainen joutuvat helvettiin?
Mikä on se kansallinen perisynti, joka johtaa perikatoon ja yhteisön syvään paheksuntaan?

Suomalaisissa hautajaisissa, ristiäisissä ja häissä pappi saa taas kahvia juodakseen sillä välin, kun irlantilainen Isä O'Jotakin vetää lähipubissa pullokaupalla viskiä nenä punoittaen.
Suomessa pastori ottaa avioeron ja nai uuden rakkautensa sillä välin, kun Isä O'Jotakin on edelleen pubissa vetämässä viskiä. Suomessa avioeron ottava pastori saattaa olla nainen. Ja ehkä homoseksuaali. Tai transseksuaali. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat avoimemmin esillä kuin Irlannissa, jopa kirkossa.
Kunhan ei olla kännissä.

Irlannissa pappi saa olla ihan rauhassa siellä pubin nurkkauksessaan vaikka laulaa lurauttamassa ja tarjoamassa kierroksia, kunhan ei vaan harrasta seksiä. Eikä puhu siitä, tai edes ajattele sitä missään muodossa. Seksi on nimittäin suora tie helvettiin, samalla lailla kuin viina Suomessa. Ainakin uskonnollisemmissa piireissä. Viinan juonti on suomalaiselle Eevan syntinen omena, viettelevä ja kielletty asia, josta kannetaan syyllisyyttä, sitä salaillaan ja sille hihitellään. Sitä säännöstellään, valvotaan ja ohjeistetaan viranomaisten voimin. Sitä himoitaan, paheksutaan ja siitä puhutaan paljon. Suomalaiselle viina on sama asia kuin irlantilaiselle seksi.
Miettikääpä nyt luterilaisen kirkon pappia lähikaraokeräkälässä Penan ja Jorman kanssa laulamassa Lordia. Tai kännissä hääpäivällisilla, liperit vinossa kaulassa. Hieman saattaisi Irma-mummin kulmakarvat kohota, kun punoittavanenäinen Nassesetäpappi olisi hyvin, hyvin "iloinen" ristiäisissä.

Jos viet Suomessa lapsesi lähipubiin istuskelemaan ja otat muutaman tuopin, seuraa lastensuojelu hetken päästä perässä. Irlannissa puolestaan kyseessä on ihan normaali lauantai-iltapäivä. Täällä tosiaan ristiäisiin, hautajaisiin, konfirmaatioon ja muihin kirkollisiin juhliin kuuluu aina alkoholin käyttö, maljojen nostelu ja yleinen ilonpito. Alkoholia ei piilotella lapsilta, vaan sitä käytetään avoimesti. Se ei ole täällä synti, eikä häpeä, vaan normaalia elämää. Moni on jopa ihan rehellisesti humalassa lasten nähden, eikä sitä paheksuta millään tavoin. Räkäkännisiä en ole koskaan vielä onneksi kuitenkaan nähnyt lasten seurassa, sillä irlantilaiseen humalakulttuuriin kuuluu lähinnä puhuminen ja taas puhuminen. Juomisen koko pointti ja päämäärä on sosiaalinen kanssakäyminen, ei humala sinänsä. Irlannissa ja Suomessa kuitenkin on kummassakin paljon alkoholiongelmaisia ihmisiä, täällä siitä ei vaan puhuta samalla tavoin paheksuvasti kuin Suomessa, eikä alkoholinkäyttöä tarkkailla tai ohjeisteta, eikä siitä syyllistetä. Maksakirroositilastot kuitenkin kertovat omaa tarinaansa.

Suomalaiselle maailman luonnollisin asia, eli koko perheen voimin saunominen on taas sitten irlantilaiselle jotain täysin käsittämätöntä. Luoja varjelkoon jos kekkuloit alastomana lastesi edessä Irlannissa, olet perverssi ja outo paljastelija. Jos kekkuloit alastomana yhtään missään, mukaanlukien uimahallin pukuhuone, olet perverssi ja outo paljastelija. Ja herranen aika, jos olet mies ja isä! Älä ikinä kekkuloi alasti yhtään missään, koskaan. Jos kekkuloit, älä koskaan, ikinä mainitse siitä kenellekään. Itseasiassa parempi on olla puhumatta mistään seksuaalissävytteisestä tai ihmisvartaloon liittyvästä, koska pedofiilin maine lätkäistään otsaan ihan samantien. Ihmisvartalohan on äärimmäisen epäilyttävä ja hävettävä asia, joka pidetään edelleen lapsilta visusti piilossa. Seksuaalisuuteen ja alastomuuteen liittyy täällä edelleen syviä häpeän tunteita, joita suomalaisen saunakulttuurin kasvatin on joskus vaikea muistaa ja ymmärtää. Alaston ihminen on syntinen ihminen, eikä sellaisista asioista sovi puhua. On huomattavasti hyväksytympää olla omien lastensa edessä umpitunnelissa kuin alasti, koska hui, seksi.

Taidanpa tästä lähteä kuntosalille ja saunaan. Tietenkin uimapuku päällä.