Pirjo kylässä

No johan oli päivä eilen. Äitiyden riemua suorastaan.

Varoitus: sisältää ruokahalua pilaavaa materiaalia.

Vietimme tyttäreni 7 -vuotissynttäreitä paikallisessa Hoplop -virityksessä. Muuten kiva, mutta koska ulkona oli hillitön helle, oli aaltopeltikattoisessa leikkipaikassa mielenkiintoinen uunimainen tunnelma. Lapset leikkivät kuumuudesta huolimatta innoissaan, mutta itselläni alkoi huone vähän väliä kiertämään silmissä ja tuskanhiki pisaroi ylähuulella. Minulla, joka rakastaa kesää ja hellettä! Joimme kaikki kannukaupalla ilmaiseksi annettua mehua ja vettä, siis ihan litroittain.Ensimmäistä kertaa tosiaan kärsin kuumuudesta, vaikka olen matkustanut päiväntasaajan Afrikat ja Karibiat ja tietenkin Suomen.

Jotenkuten selvisin synttäreistä pystyssä ja lähdimme kotia kohti. Kyydissäni oli kaikenkaikkiaan viisi lasta, joista ensimmäinen aloitti oksentamisen muutaman kilometrin jälkeen. Äkkipysähdys (takanatulijalta hidas, paheksuva katse), kaikki vaatteet pois, turvavyön pyyhkiminen vanhoilla nenäliinoilla ja taas matkaan. Muutaman kilometrin päästä sama poika kutsuu Pirjon takaisin kylään. Pysähdys ja pyyhintä. Taas matkaan, kaikki ikkunat auki ja vauhtia 100. Ajattelin, että ainakin auton sisuskalut ovat edelleen suht puhtaat, vain turvaistuin on hoideltava painepesurilla ja autoa tuuletettava yön yli. Ei siis paniikkia, ajattelen positiivisesti, kaikki ihan suht hyvin olosuhteisiin nähden. Olin huolissani lähinnä vain siitä, etten vain ollut aiheuttanut lämpöhalvausta lapsille, vaikka olinkin tuputtanut juotavaa joka välissä.

Kunnes sitten päästään kotiovelle. Yhtäkkiä takakontin lisäistuimilla istuneet päättävät tuottaa paikalliselle autopesulalle kunnon voitot. Sanotaan nyt näin, että kaikki, paitsi kuskin paikka on putsattava kunnon shampoopesulla, jokaikinen pieni ruuvin ja mutterin kolo hinkattava, kaikkien muoviosien ylä-, ala-, sisä-, ja ulkopuolet pyyhittävä, jalkatilat, ikkunat, ovet, kahvat, niskatyynyt, kaikki mahdottomatkin paikat kutsuvat pesijää. Myös ajotie ja nurmikko menivät mielenkiintoiseen kuntoon. Pisteenä iin päällä vielä se, että laitoin juuri kyseisen auton myyntiin ja ilmoituksen nettiin. Toivottavasti mahdolliset ostajat ottavat yhteyttä vasta parin päivän kuluttua, kun olen saanut menopelin suht siedettävään kuntoon. Joutunen turvautumaan ammattilaisen apuun.

Eikö siinä mitään. Kun olin lähettänyt kaikki oksennelleet naapureiden lapset koteihinsa, tulivat he kaikki noin puolen tunnin kuluttua pirteinä, iloisina ja täynnä tervettä energiaa takaisin ulos kyselemään, mitä minä oikein tein hammasharjan kanssa takapenkin alla vinoittain ähkien. Hassu tuo naapurin täti, tihii.