keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Shokki

Töitä olisi tiedossa elokuusta lähtien.
Töitä.
Suomessa.
Apua.
Me siis tosiaan nyt sitten muutetaan. Kunhan löydän asunnon. Toinen Iso Apua.
Mutta myös seikkailun makua tuntuu ilmassa. Jännittää.

Kävin eilen hyvän ystäväni kanssa Fennian terassilla juomassa Cavaa ja juhlistamassa työpaikkaa. Katselin siinä ympärilleni ja tunsin olevani kotona. Siinä aseman kello, tuossa spåra, kauempana nakkikioskin houkutteleva tuoksu. Ihmisiä, väkijoukkoja, kaupunki. Olen sydämeltäni niin täysin kaupunkilainen, tajusin taas eilen, kun näin erään perheen kävelevän terassin ohi. Isällä oli upseerin juhlaunivormu ja ruusukimppu kädessä. Teinitytär oli synkkäilmeinen punkkarigootti, jolla oli mikromini-ruutumekko, Lolita-sukat ja kymmeniä lävistyksiä alahuulessa. Poika (tai tyttären poikaystävä) oli rastapäinen ekohippi.
Ihanaa, vapauttavaa, kaupunkilaista. Voit olla mikä vaan ja kuka vaan. Aina sulautuu joukkoon.

Laitetaas vielä ne kuuluisat villit lupiinit tähän, kun ne ovat lempikesäkukkiani. Tältä näyttää nyt jokainen tienpiennar Helsingissä:


9 kommenttia:

  1. Onnea! Hieno shokki! Ja tervetuloa! Vaikka mulla on kyllä jo vähän ikävä sun Irlantia :) Mutta ehkä näen Suomenkin tätä kautta uudella tavalla.

    VastaaPoista
  2. Juu, ja käyn kuitenkin Irlannissa säännöllisesti, koska sinne jää kokonainen elämä. :-)

    VastaaPoista
  3. Onnea uudesta duunista, mahtava juttu!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Tässä on itseasiassa vielä yksi haastattelu tällä viikolla tulossa, että katsotaan sekin vielä!

      Poista
  4. Onnea!
    Vaikka...taas yksi nuori ihminen jattaa suossa rampivan Irlannin..:(
    Minakin lahtisin tassa tilanteessa jos voisin eli ymmarran. No, jonkun pitaa jaada tanne taistelemaan! Toivottavasti tasta suosta viela noustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua myös harmittaa nähdä Irlanti niin kauheassa jamassa. Monet todella joutuvat miettimään, millä ruokkia edes lapset, ei itsestä niin väliä.

      Poista
  5. Onnea! Varmasti vaikea päätös, mutta en yhtään ihmettele, että päädytte lähtemään. Miksi kasvatataa ja kouluttaa lapsiaan,kun joutuvat lähtemään maailman ääriin? Minä olen täällä jumissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu,kun poikien koulut on käyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa pojat lähtevät Suomeen opiskelemaan... Opintotuki juoksee ja yhä useampi kurssi käydään pelkästään englannin kielellä sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistolla. Englanninkielisiin ohjelmiin on oma hakunsakin joka talvi!

      Poista
    2. Mielenkiintoista..En tiennyt tuota! Onneksi omilla lapsilla on siis vaihtoehtoja- Suomi, ja Lontoo on toinen kun siellakin on perhetta/sukua/ystavia molemmilta puolilta :)

      Poista