Vastarannalla

Suomen päästä tuli taas tänä aamuna lisää hyviä uutisia. En suinkaan yhtään intoile, enkä tuuleta millään tavoin. En heilu keittiössä puhelin kädessä, enkä tanssi Lidlin vichypullon kanssa lambadaa. En. 
Toivon positiivisen putken jatkuvan!

Tajusin vasta tänä vuonna erään asian itsestäni ja maahanmuuttoasioista. Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että ihmiset eläköön maassa maan tavalla, mutta säilyttäköön myös oman kulttuurinsa perinteitä, sikäli kuin ne ovat laillisia, eivätkä satuta ketään. Valtakulttuuriin on kuitenkin syytä sopeutua ja antaa myös lastensa omaksua uusia asioita, jotta kotoutuminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Kieli pitää oppia ja uusiin tapoihin tottua, eikä pitää itsepäisesti kiinni vain ja ainoastaan vanhasta kotimaasta ja sen meiningistä.

Toisaalta sitten. Olen itse mamu ja minua tosiaan ärsyttää moni asia Irlannissa. Onko minulla oikeus valittaa ja  kritisoida, vai pitäisikö mamun pysyä kiltisti hiljaa ja sopeutua?
Vastaus on ei.
Oikeastaan yhdenkään mamun missään päin maailmaa ei tule pysyä hiljaa. Kulttuuri kehittyy ja oppii vastalauseiden ja uusien ideoiden myötä, ei jatkuvan konsensuksen. Mitään edistystä ei tapahdu, ellei joku ole eri mieltä, intä vastaan ja esitä ihan upouusia näkökulmia ja ideoita, jotka joko tarttuvat tai sitten eivät. Tärkeää on, että näitä ideoita kuitenkin tulee jostain, oli kyse sitten netistä tai ulkomaalaisista, jotta jokainen yhteiskunta joutuisi pysymään ikäänkuin hereillä ja hieman varpaillaan koko ajan. Ettei jämähdetä tuhoisin seurauksin.

Kritisointi myös vahvistaa niitä asioita, joita ei haluta muuttaa. Elävän elämän esimerkki: jos joku väittää minulle täällä Irlannissa, että abortti on AINA väärin, joudun pohtimaan omaa kantaani hetken. Tiedän, että olen eri mieltä, mutta vastatessani joudun perustelemaan kantaani ja se vahvistuu entisestään, koska perusteluni ovat oman arvomaailmani mukaisia. Toisaalta, jos vastapuolen argumentointi kuulostaa järkevältä, siitä jää jonkinlainen siemen itämään ja saatan jopa muuttaa kantaani, mikäli se on perusteltua ja kuulostaa oikeammalta, loogisemmalta ja moraalisesti kestävämmältä kuin aikaisempi mielipiteeni.

Tätä samaa prosessia on ihmiskunnan historia täynnä sekä hyvässä että pahassa: aluksi valtaväestö on sitä mieltä, että A (kuolemantuomio, rasismi, hyvinvointivaltio, kapitalismi, lastensuojelu, jne.) on hieno ja "normaali" asia. Joku esittää eriävän mielipiteen. Syntyy väittelyä, keskustelua ja lopulta mahdollisesti muutosta asiaan. Tai sitten ei: enemmistö päättää, että pidämme kiinni asiasta A, koska se on  meidän moraalitajumme mukaan oikein ja vastaväitteet ovat vahvistaneet tätä kantaa. Jokatapauksessa, A:ta on nyt pohdittu ja koeteltu ja se on tuotu ihmisten tietoisuuteen, eikä se ole enää pinnan alla kytevä itsestäänselvyys. Jokainen idea on länsimaisessa yhteiskunnassa jatkuvan kritiikin kohteena, jostain suunnasta.

Oletuksena tässä kehitysprosessissa on tietysti se, että ihmiset pohjimmiltaan pyrkivät hyvään ja haluavat toimia moraalisesti oikein, ainakin useimmiten. Itse uskon asian olevan enimmäkseen näin, oman kokemukseni pohjalta.

Sananvapaus, vapaus liikkua ja matkustaa sekä demokratia ovat minulle itselleni äärimmäisen tärkeitä asioita. Näitä tarvitaan, jotta ihmiskunta ei hurahtaisi vaarallisiin ideologioihin ja tuhoisiin ajattelumalleihin, kuten historiamme todistaa. Jo se, että voin kirjoittaa tätä blogia, on nykymaailmassakin vielä luksuselämää. Jokainen vastakkainen mielipide allaolevassa kommenttikentässä, on minulle tärkeä. Kyseenalaistakaa, väittäkää vastaan ja parantakaa maailmaa! Eriävät mielipiteet ovat elämän suola ja varsinkin sen pippuri.