Täällä myös väitellään koko homman järkevyydestä: miksi tuhlata arvokkaita oppitunteja puolikuolleen kielen opetteluun; kielen, jota puhutaan vain An Gaeltacht -alueilla lähinnä saarivaltion peränurkissa? Tässä asiaa iirin kielen nykytilanteesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Status_of_the_Irish_language
Aivan kuten Suomessakin, täälläkin huudellaan valinnaisuuden perään. Halutaan lisää eurooppalaisia käyttökieliä, tiedeaineita, liikuntaa, jne.Iirin kielen säilymiseen tarvitaan valtavaa panostusta kouluilta; ilman pakkoiiriä tavallisissa, englanninkielisissä alakouluissa ja kokonaan iirinkielisissa kouluissa (joiden suosio on kasvanut viime vuosina) koko kieli todennäköisesti kuolisi lähivuosikymmenten kuluessa pois. Kukin valitsee väittelyssä puolensa omien arvojensa mukaisesti: hyödylliset tiedeaineet ja kielet vs. osa kansallista identiteettiä ja historiaa. Ei ole helppo valinta.
Pakkoruotsilla ja pakkoiirillä onkin eroja, mutta myös mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä:
1. Ruotsi on tunnetusti erittäin elinvoimainen kieli, jota puhuu useampi miljoona ihmistä. Iiriä puhuu arvion mukaan noin 3 % koko Irlannin väestöstä, hekin kaikki kaksikielisiä joka tapauksessa.
2. Iiri on irlannin alkuperäinen kieli (kuten suomi), jonka brittiläiset siirtomaaherrat pyrkivät tuhoamaan. Pakkoruotsi on "valloittajan" kieli, jota alkuperäisväestö opettelee pienen kielivähemmistön vuoksi. Mutta. Koska ruotsin kieli on kuitenkin erittäin elinvoimainen toisin kuin iiri, on sen oppimisesta hyötyä esimerkiksi työelämässä ja matkusteltaessa Pohjoismaissa. Iirin kielestä saa lähinnä keskiluokkaista kulttuuripääomaa ja mahdollisuuden päästä opiskelemaan hyvämaineisiin kouluihin (vrt. ruotsi). Vaikka sitä vaaditaan tietyissä työtehtävissä, todellisuudessa sitä ei juurikaan käytetä arkielämässä, koska englannin ylivalta on itsestäänselvyys.
Suomen kielen säilyttäminen elinvoimaisena olikin helpompaa siinä mielessä, ettei meidän ole tarvinnut taistella englannin kielen kaltaista ilmiötä vastaan. Vaikka englannin kielestä tuli globaali yleiskieli vasta viime vuosikymmenten aikana, oli sen merkitys Irlannissa valtava jo 1800 -luvulla: köyhästä maasta paettiin miljoonittain vuosikymmenten ajan englanninkielisiin naapurimaihin, eli Britteihin ja USA:han. Vankilaivat kuljettivat toiset pari miljoonaa Australiaan ja Uuteen Seelantiin.
Useimmat kyltit ja merkit ovat Irlannissa kahdella kielellä, aivan kuten Suomessakin. Kun poistut pikkukaupugista tai -kylästä, toivottaa kyltti tienreunassa: " Slan Abhaile", turvallista kotimatkaa. Useimmat irlantilaiset tuntevatkin lähinnä vain näitä satunnaisia fraaseja, eivätkä puhu iiriä muuten lainkaan.
Tässä koulutehtäviä viidenneltä luokalta:
Irlannin itsenäistyttyä iirin kieli nostettiin kunnia-asemaan ja sitä alettiin opettaa peruskouluissa. Alakoulun opettajien on osattava iiriä sujuvasti, samoin myös (teoriassa) kaikkien valtion virkamiesten. Tv -kanavista yksi on omistettu pelkästään iirinkielisille ohjelmille, samoin radiossa. Gaelscoileanna, iirinkieliset koulut ovat saavuttaneet suuren suosion varsinkin keskiluokkaisten irlantilaisten keskuudessa, samoin iirinkieliset lasten nimet pitävät pintansa top ten -listoilla vuodesta toiseen. Lasteni koulukavereistakin löytyy mm. Caoimhe, Aoife, Sinead, Daragh, Oonagh, Sean, Aine, Grainne, Aoibhinn ja Ailbe. Siitä vaan lausumaan!
Rahaa on pumpattu jo vuosikymmenien ajan iirin kielen aseman säilyttämiseen elinvoimaisena englannin rinnalla, osin menestyksellisesti, kuten iirinkielisten alakoulujen suosio osoittaa. Ikävä kyllä kielitaito kuitenkin hiipuu useimmilta viimeistään aikuisena.
Useimpien koululaisten (englannin kielisissä kouluissa) keskuudessa pakkoiiri on ihan yhtä suosittu oppiaine kuin pakkoruotsikin. Eturivin hikarit rakastavat sitä, muut heittävät sillä välin paperitolloilla eturivin hikareita.
Brittien siirtomaavallan aikana englannista muodostui saaren yleiskieli, joka on tunnetusti jatkanut pysäyttämätöntä voittokulkuaan siitä lähtien, mutta alkuperäisen irlantilaisen kulttuurin ja kielen merkitys on edelleen voimakas ihmisten mielissä: tämä on meidän juttu, ei englantilaisten. Kansalliseen identiteettiin kuuluu myös olennaisena osana musiikki. Irish dancing onkin edelleen hyvin suosittu harrastus, tässä lasteni koulun oppilaiden taidonnäyte eiliseltä:
Muistan kun saavuin Dublinin lentokentälle ja näin että ohjeet on kirjoitettu ihan selvällä englannilla ja sitten jollain ihan oudolla kielellä. Ehdin jo kaverille panikoida että "eikö täällä puhutakkaan englantia?" :D Heeeh.
VastaaPoistaMielellään varmasti kaikki haluaisivat että kaikkia aineita opetettaisiin yhtä lailla. Se vain ei ole mahdollista, ja valintoja on pakko tehdä. Hankalaa on myös se, että Irlannissa on nyt jo tuhansia maahanmuuttajia, jotka eivät opettele iiriä eli saavat siitä vapautuksen, kuten monet ns. erityisoppilaatkin (esim. lukihäiriöiset)- ja jos isojen koulussa on iirinkieltä oppitunti päivässä, näille oppilaille on järjestettävä jotain muuta täksi ajaksi. Ei ole reilua, että ulkomaalaiset laitetaan tukiopetusta tarvitsevien luokkaan iirintuntien ajaksi. Resursseja ei ole, eikä tätä ole edes mietitty etukäteen, koulujen on vain jotenkin räpellettävä viikosta toiseen.
VastaaPoistaToinen aine, johon kulutetaan (mielestäni suhteettoman) paljon tunteja on uskonto, saman verran kuin iirinkieleen, vaikkei se edes ole pakollinen tenttiaine. Joskus tulee mieleen, mitä kaikkea voisi näiden kahden pakollisen aineen sijaan opettaa, tuntimäärinä se on valtava.
Irlannin koulusysteemi on minusta auttamattoman vanhanaikainen, kutisen kun alan ajatella esim. että useimmat lapset erotetaan sukupuolen perusteella jo 4-5 vuotiaana eri kouluihin, tytöt tyttökouluihin, pojat poikakouluihin. Me onneksi asumme niin maalla, ettei pienellä kyläkoululla ollut mahdollisuutta erottaa poikia ja tyttöjä vaan kaikki olivat sekaisin kahdessa luokkahuoneessa, jopa eri ikäiset. En käsitä miksi lapset pitää erottaa toisistaan jo ala-asteella!
Junior Certificate-koe 15-vuotiaille on myös minusta kuin pakkopaita, kaikki pyörii kokeitten ympärillä ja ehdoilla - siihen olisi aikaa sitten ylioppilasvaiheessa eli Leaving Certificate-kokeen tullen. Eihän Suomessakaan ole mitään keskikoulukokeita! (Ja Suomi on ehdoton mallimaa johon aina kaikkea kouluun liittyvää täällä verrataan!)
Täytyy tunnustaa, että 25 vuoden jälkeenkään en osaa kuin muutaman sanan iiriä, lausuminen on minusta niin vaikeaa. Motiivi olisi varmaan eri, jos kieltä todella tarvitsisi täällä. Irkut toisaalta puhuvat ihan omanlaistaan englantia, jossa kuulemma on sävyjä ja lainauksia iiristä, joten ehkä se säilyy kuitenkin taustalla. Olisi vaikea kuvitella, että meidän suomenkielemme koskaan häviäisi tai tulisi tallatuksi maailmankielten jalkoihin, vai olisiko? Kaamea ajatus.
Odotan muuten jännityksellä, mitä meidän lapset ajattelevat suomalaisesta systeemistä! Raportoin sitten täällä kyllä. :-)
PoistaMinusta iirin kielella on tarkea asema Irlannin kulttuurissa ja se pitaa ehdottomasti sailyttaa. Siita voi sitten keskustella, onko jarkevaa/aiheellista aloittaa iirin kielen opiskelu jo esikoululuokilta(minusta ei).
VastaaPoistaUskonnon opetus nyt vaan kuuluu kouluun-ja hyva niin. Nykyisessa kaoottisessa maailmassa on ihan hyva, etta on koulussakin jotain mika pitaa lapset 'oikeilla raiteilla'. Ja taalla nyt vaan yleisesti on niin, etta on joko protestanttisia tai katolilaisia kouluja, joiden uskonnonopetus kulkee kunkin kirkon oppien mukaisesti. Tasta(kin) syysta omat lapsemme on katolisiksi kastettu-heille on helpompaa elaa ja kasvaa samalla tavoin kuin kaverinsa. Voivat sitten aikuisina paattaa itse mita haluavat olla ja mihin kirkkoon kuulua. Toivottavasti kuitenkin kuuluvat.
On monikulttuurisiakin kouluja, isoissa kaupungeissa vain tosin.
Junior cert on minustakin aivan hirvea testi tuossa iassa. Siita aiheutuu niin kovat paineet liian nuorena ihan turhaan. Myohemminkin ehtii. Pitaisi panostaa enemman saannollisiin ainekokeisiin, kuten Suomessa.
Olen samaa mieltä kokeista. On aivan järjetöntä stressata 15 -vuotiaita ylioppilaskokeiden tyylisellä tenttiviikolla. Eikä siitä ole mitään hyötyä!
VastaaPoistameillä luterilainen esikoinen on päättänyt, ettei usko katolisen kirkon oppeihin (käy katolilaista koulua, koska se on tuossa naapurissa. Siellä on muitakin protestantteja), vaan aikoo tutkailla, mitä muuta on tarjolla. :-D Agnostikko jo 10 -vuotiaana, mikäs siinä. Arvostan hänen kriittistä ajattelukykyään!
Kaksi muuta lasta menevät sitten iloisesti tasan tarkkaan joukon mukana, eivätkä ole esittäneet vielä mitään mielipiteitä kirkollisista asioista. Katsellaan... Itse olen sellainen kulttuurikristitty, eli mielestäni lasten tulee oppia kristinuskon perusteet ymmärtääkseen ja myös arvostaakseen omaa kulttuuriaan (sekä Suomessa että Irlannissa!) ja muutenkin elämänmenoa. Esimerkiksi vaikkapa viime kesänä eräässä taidemuseossa taidetta oli helpompi ymmärtää, kun tiesi, keitä kuvassa esiintyvät henkilöt olivat ja mikä Raamatun tarina siellä oli taustalla. Samoin nykykirjallisuuskin vilisee viitteitä Raamattuun ja lisäksi uskonnot ovat joka tapauksessa pelaajia politiikan kentillä. On hyvä tietää, missä mennään.
Tarkeinta minusta lapsille olisi oppia uskontokasvatuksessakin suvaitsevaisuutta. Oppia ymmartamaan erilaisuutta ja eri uskontoja/kulttuureja. Kuului sitten mihin kirkkoon hyvansa tai kavisi mita koulua tahansa.
PoistaEro moneen suomalaiseen on meilla varmaan siina, etta tama oikeasti ON lastemme koti-luultavimmin ikuisesti. Mina tai isansa eivat heita taalta ainakaan minnekkaan vie. Eli heidan on tarkeaa juurtua tanne. Suomesta tai luterilaiuudesta en hossota, isompana saavat oppia jos heita kiinnostaa.
Näin on, opiskellessa ja työssä viimeistään törmää eri uskontojen edustajiin, joten on hyvä tietää vähän jotain jo etukäteen.
VastaaPoistaKinsalekin on niin pieni paikka, ettei täällä ole kuin katolilaisia, muutamia protestattiperheitä ja yksi intialaista ravintolaa pitävä muslimiperhe. Turisteja tietty kesällä, mutta muuten kaikki on aikalailla samasta muotista. Pikkukaupunki.
Irlanti on kuitenkin todella kansainvälinen paikka noin muuten, itsekin työskentelin mm. amerikkalaisen, kanadalaisen, kiinalaisen, intialaisen, ranskalaisen, saksalaisen ja ruotsalaisen kanssa samalla osastolla kerran. Ihan tyypillinen kuvio monissa firmoissa täällä. Työelämässä on tosiaan pakko oppia tulemaan toimeen eri kulttuurien ja uskontojen kanssa.
En tiennyt että iiri on pakollinen, ihan jännä et pidetään elävänä... Tuollaista tanssia olen nähnyt.
VastaaPoista