Kiirettä pitänyt

No niin. Kolmas päivä Suomessa ja on jo ehditty käydä Itäkeskuksessa, Haltialassa lampaita katsomassa, keskustassa pyörimässä, kahdessa mummilassa, yhdessä pappalassa, tätilässä, serkkulassa, pulkkaretkellä, leikkipuistossa, parissa saunassa, ulkona syömässä ja baarikierroksella stadin yössä. On kuljettu bussilla, metrolla, spåralla ja lähijunalla. On syöty karjalanpaistit, -piirakat, piparit, laskiaispullat, ruisleivät, salmiakit, Fazerin koko suklaavalikoima ja suurin suosikkini eli Saarioisten rusinaton maksalaatikko. Seuraavaksi on ohjelmassa luistelua steissillä, luonnontieteellinen museo, Heureka, Kauppatorilla käynti, Kaivopuisto, Meren jäällä kävelyä, veljelläni kyläilyä, ystävien tapaamista kahviloissa ja leikkipuistoissa, Jumbossa shoppailua, Hoplop, lettujen paistoa ja yleistä haahuilua ja kotimaa -tunnelmointia, mikäli sitä jossain välissä ehdin harrastamaan.

En ikinä opi sitä tosiasiaa, että yhteen lomaviikkoon ei kertakaikkiaan voi mahduttaa miljoonaa asiaa, vaikka lapset ovatkin niitä innoissaan suunnitelleet jo kuukausikaupalla. Minä niin haluan heidän kokevan kaiken, mitä Suomessa voi kokea. Luoda muistoja ja tehdä paikkoja tutuiksi: "Te olette 50%:sti tätä, joten oppikaa, katselkaa, maistelkaa, kuunnelkaa." Haluan aivopestä edes muikunpyrstön verran suomalaisuutta heidän identiteetteihinsä.

Itse vahvistin omaa identiteettiäni baarikierroksella. Koska minulla yleensä kestää muutama päivä
ennenkuin täysin tajuan olevani nyt Suomessa, päätin nopeuttaa tätä prosessia lyömällä itseäni kliseellä päähän. Siis Zetoriin. Ja U. Kalevaan. Tästä asti aikaa ja visakin vasta puolillaan. Eilisiltaiset silakkapihvit, toscakakku ja kossukolat maistuivat valitettavan kiitettävästi, humppamusiikin tahdittamina. Pakolliset ja myötähäpeälliset traktoriposeerauksetkin ilmestyivät facebookiin illan aikana. Oli kyllä sen verran hauska ilta entisten ulkosuomalaisten seurassa, ettei edes kaduta. Paljon.

Aloitin facebookissa kansainvälisen selkkauksen postattuani kuvan Zetorin menyystä. Irlantilaisten kavereitteni mielestä poronlihan syönti kun on ihan sama asia kuin laittaisi naapurin söpöstä labbiksesta Kung Poota. Petteripataa anyone? Ai ei. Taidan postata äkkiä muutaman hempeän lumikuvan pohjoisen barbaarin mainettani pehmentämään.

P.S. Kertokaapa joku tällaiselle teknotumpelolle, miksi tekstini keskellä on yhtäkkiä sanoja, joista aukeaa linkki mainoksiin? En ole tietääkseni suostunut mihinkään mainosjuttuihin. Ääk.