lauantai 24. elokuuta 2013

Pohjantähden alla

Paluumuuton plussia ja miinuksia:

+
-Kaikki toimii. No, melkein kaikki. Tästä lisää miinuksissa. Mutta jos valitatte terveydenhuoltojärjestelmästä ja lääkärijonoista, kokeilkaa Irlantia. Epic fail, kuten varhaisteinini kommentoisi.

-Teknologia. Mikä onkaan tämä maaginen rouva nimeltään Wilma, jonka informoi minua kaikesta lasten kouluun liittyvästä. Ei lippuja, lappuja tai läpysköjä. Wilma huolehtii. Wilma informoi. Wilma toimii.

-Nettipankki. Joka toimii.

-Päivähoitojärjestelmä. Joka toimii.

-Iltapäiväkerho. Joka maksaa keskimäärin 4 euroa per päivä, mukaanlukien välipalan. Lisänä ilmaisia kerhoja, esimerkiksi, kokkikerho, käsityökerho ja taidekerho. Olen sanaton tämän tehokkuuden alttarin edessä.

-Koulurakennus ja koko koulusysteemi. Lasia, hienoa arkkitehtuuria, isot luokkahuoneet. Kirjasto. Musiikkiluokka. Veistoluokka. Käsityöluokka. Oikeita seiniä, ei homeisia parakkeja, joihin on ahdettu 35 hilluvaa 5-vuotiasta. Ilmaiset koulukirjat. Kouluruoka.
Pinaattiletut.

-Pyörätiet. Jotka eivät lopu keskellä tietä sadan metrin jälkeen. Jotka ovat tasaisia. Jotka ovat merkittyjä. Jotka menevät joka paikkaan. Ihan joka paikkaan.
Tunnenkin nyt pyörääni kohtaan samanlaista lämpöä kuin esimerkiksi Hugh Jackmania Wolverinen asussa. Rrrrrrrrr. Rauh. Pyöräni, sinä luja ja luotettava seikkailijaystäväni. Ihana.

-Ystävälliset kassatyöntekijat ja tehokas asiakaspalvelu. Mielenkiintoista, mutta olen saanut Suomessa ystävällisempää palvelua kuin supersosiaalisessa Irlannissa.

-Julkinen liikenne. Ei tarvitse perustella.

-Se, että on töitä. Mielenkiintoisia töitä. Asiansa osaavia ihmisiä ja haasteita.

Sitten:

-

-KELA. Ei jumalauta. MIKÄ siellä kestää? Mikä? Oikeasti, mikä?

-Zombivallankumous Prismassa. Outoja, kalpeita, roikkoposkisia henkilöitä tulee vastaan kahvihyllyllä. Tyhjine katseineen ne lappaavat tarjousjuhlamokkaa ja presidenttiä kärryynsä ja...vaan jotenkin seisovat siinä. Tyhjinä kuorina. Ikäänkuin kanssaihmisiä ei olisi olemassakaan. Ei mitään reaktioita, vaikka pommi räjähtäisi siellä presidenttipaketissa. Silmissä ikuinen orpo katse lapsen eksyneen.
Samat ihmiset julkisissa kulkuvälineissä räpläävät älypuhelimiaan. Tyhjine kasvoineen. Ulkokuori paksuuntuneena ulkomaailmaa ja muita ihmisiä vastaan: eihän niitä ole olemassakaan, ennenkuin ne on pakko huomata. Ja silloin vituttaa. Toi mummo/vauva/sosiaalinen henkilö keskeytti mun mielettömän tärkeän instagrammaamisen elämänsä äänillään ja pilasi mun tehokkaan ja ihanan itsekeskeisen päiväni. Hyi sitä.


Tähän lasi viiniä. Ahhh. Alkosta, joka on kiinni sunnuntaisin, jotta kansan paheiden kontrollin illuusio säilyisi eheänä. Vapaus tappaa hitaasti kirroosiin.


Olin pari viikkoa sitten ystävieni kanssa pienellä Kallion kierroksella. Sitä hipsterien määrää. Tupakkapaikalla sarvisankaiset polttelivat piippujaan filosofisen näköisinä ja vilauttelivat Flow-rannekkeitaan. Kaikki omistivat jonkilaisen Jopon tai vintagepyörän. Jokaikinen näytti kasvissyöjältä. Tunsin olevani hyvin keski-ikäinen ja äärimmäisen mainstream "kivoine" huiveineni ja "trendikkäine" rillipokineni.

Puhuimme kokemuksistani Suomessa ja kerroin mieltäni kovasti painaneesta asiasta. Eräs lapseni harrastusvetäjä oli nimittäin ollut kovin epäystävällinen ja luotaantyöntävä, hän ei edes moikannut minua tai puhunut minulle yhtään mitään. Kun kysyin jotakin, vastaus oli joko kyllä tai ei. Silmissä tyhjä katse ja sanat säästötilillä.
 Mietin, olisiko lapsellani siellä hyvä olla, jos ohjaaja on noin kylmä ja kauhean etäinen.
 Ystäväni esittivät minulle säälivästi nauraen yhden hyvin selventävän kysymyksen:
Tekikö hän, mitä hänen pitikin harrastuksen ohjaamisen suhteen?
No teki tietenkin. Tehokkaasti.
Asia selvä. Hänhän oli yksinkertaisesti vain ja ainoastaan suomalainen.






-

-

8 kommenttia:

  1. Terveydenhuoltojarjestelma toimii myos Irlannissa-itsellani on melkeinpa pelkastaan hyvia kokemuksia, ja kaikki julkisella puolella. Sinoa mika tokkkii, on hammashoito, joka on aivan liian kallista.

    Koulurakennuksia on laidasta laitaan ja joka lahtoon. Jotkut on homeisia, jotkut ei, vaan on vasta peruskorjattu. Meidan koulumme kuuluu jalkimmaiseen-onneksi. Ja onhan niissa kouluissa enemman persoonallisuutta.

    En ikina vertaisi ystavallisyytta yhteenkaan kansallisuuteen, jos ystavallisyydella tarkoitetaan hymya-vaan kylla ystavallisyys lahtee omasta kaytoksesta. Sita saa mita tilaa.
    Mutta kylla kaytostavat on yleisesti ottaen paremmin hallussa Irlannissa.

    Ja kaytostapoihin liittyen..ne alypyhelimet Suomessa..mika niissa on niin mielenkiintoista??
    Miksi yleisesti ottaen suomalainen vetaytyy itseensa ja yrittaa tyontaa muut pois?
    En osaisi tuota enaa..ettei voisi kassajonossakin sanoa 'moi/hei' ja jutella mukavia vaan pitaisi seista hiljaa kylmana ikuisuuteen tuijottaen..ei ei ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on aika hirveitä kokemuksia Irlannin terveydenhuollosta. Esimerkiksi vanhimmalla pojallani todettiin laboratoriotesteillä Suomessa viime kesänä mykoplasma, joka aiheuttaa pitkittynyttä yskää ja yleistä voimattomuutta jopa kuukausien ajan. Terveyskeskus täällä oli todella tehokas ja teki heti kaikki tarvittavat verikokeet paikan päällä. Lääkäri soitti minulle testien tuloksista seuraavana päivänä ja aloitettiin antibioottikuuri.
      Irlantiin palattuamme tauti puhkesi uudestaan ja vein pojan lääkäriin. Vaan mitä tapahtuikaan: Irlantilainen lääkäri ei ollut kuullutkaan mistään mykoplasmasta ja yskästä vaan teki ihan omat (väärät) diagnoosinsa (ilman mitään labroja missään lähimaillakaan), vaikka selitin, että mykoplasma oli verikokeella todettu. Sama kuvio toistui uudestaan muutaman viikon päästä päivystyksessä. Olin aika hoomoilasena, täytyy sanoa...

      Suomessakin on tietenkin jonoja ja ongelmia ja viivytyksiä, mutta ihan eri mittakaavassa kuitenkin.

      Tänään futisharkoissa en eds yrittänyt puhua kenellekään mitään. Puhuimme vain lasten kanssa keskenämme. :-)

      Lisäksi olemme päässeet kokemaan rivouksia huutelevat juopot, tönivät mummot jonoissa (Stocka!), Paheksuvat katseet ja tuhahtelut kanssamatkustajilta, kun lapset eivät heti osanneet ostaa oikeaa bussilippua. Ystävällisyys ei kyllä suomalaisilla ole verissä samalla tavoin, kuin irlantilaisilla. Mutta ovatpa ainakin aitoja kaikkine tunteineen! Mitä sitä hymyilemään, jos ei nyt just hymyilytä, perhana! :-D

      Juu, ja viinit ruokakauppoihin, please and thank you very much!

      Poista
    2. No joo..annettiinhan minullekkin vahingossa keuhkosyopa-diagnoosi pienessa paikallissairaalassa(Bantry) viime syksyna-vaikka en ole koskaan polttanut. Olin yskinyt 2 vuotta, hengitys vaikeaa ja kuvissa nyt vaan heidan mielestaan naytti silta, niin diagnosoitavahan se oli mita pikimmin-vaikka pikalahete kuitenkin Corkkiin keuhkoklinikalle oli kadessa. Ja varsinainen diagnoosi sitten lintuallergian aiheuttama polykeuhko. Oli aika latteat 5 paivaa tuon Bantryn diagnoosin jalkeen-luulin etta se on sitten siina-tama elama. Olin hyvin vihainen, mutta sitten ajattelin lopulta, etta pahempi olisi jos olisi tapahtunut toisin pain...eli ensin hyvat uutiset ja sitten olisikin jotain tosi vakavaa.
      Hirvea moka kuitenkin-ja nakojaan noita sattuu useinkin. Taalla terveyskeskuslaakarien tiedot&taidot taitavat olla aika vaihtelevaa sorttia ja yleisesti ottaen suppeat.

      Ihanaa kun ei aina tarvitse puhua, siis Suomessa! Taalla kun on moukka, jos ei jokaisen puolitutunkin(jopa tuntemattoman)kanssa vaihda sita muutamaa sanaa. Tosin ihmisten nyrpeys/tympeys ei myoskaan ole kivaa..

      Kaytiin Kinsalessa eilen. Siella oli joku disabled sailing avajaistapahtuma, ja koko kaupunki(=suomalaisen veljentyton asteikolla 'kyla')-Kinsale on iso-oli tupaten taynna ihmisia ja parkkipaikkaa mielettoman vaikea loytaa. Oli hirvea nalka kun sinne paastiin ja piti loytaa joku paikka ja akkia-en loytanyt Spaniardsia, Vista-kahvilan parvekkeen huomasimme, ja sitten siina Charles Fortin alueella oli joku Bistro siina satamassa, mutta oli niin taynna, etta ei menty sinne. Jatkettiin kaupungille ja silmiin osui Kitty Os-pubi, jonne paadyttiin sisalle. Ei nayttanyt hyvalle, kun se oli niin tyhja, enka tykannyt interiorista kun olivat yhdistelleet modernia ja vanhaa vahan tokerosti..mutta ruoka oli ihan hyvaa, saimme vatsamme tayteen ja siiderit napaan, ja oli hyva taas jatkaa matkaa. Jaatelot ostimme siita kulmasta jaatelobaarista, ja sitten huomattiinkin etta oltiin kavelty ohi perinteisen pubin ohi, jossa interior olisi ehka ollut enemman mninunkin makuuni, ja menukin ovella naytti hyvin perinteiselta-nam..no, ensi kerralla sitten. Mitaan halpaa siella ei kylla ole, craft shoppia toisensa jalkeen ja aina toistaan kalliimpaa. Katseltiin ja satamassa otettiin vahan kuvia, Kokosta haettiin ihania suklaita ja kavaistiin urheiluliikkeen alennusmyynnissa-siella nyt oli ihan edullisia lenkkareita.
      Ihan kiva kaupunki, kuin meidan Schull mutta isommassa mittakaavassa :)

      Poista
  2. Lisays: tuo Wilma on hyva systeemi! Ne liput ja laput tahtoo aina hukkua kassin pohjalle ja tieto koulusta tulee viime tingassa.
    Ja pyoratiet(vaikka pyoralla kulku taalla vuorilla/nummilla on melkeinpa mahdottomuus ellei ole kokenut pyorailija ja kovassa fyysisessa kunnossa)..ja tiet yleensakkin on Suomessa niin hyvat ja erinomaisessa kunnossa toisin kuin taalla..

    Mutta viini ym. on kylla saatava marketista..:D !

    Kesa jatkuu taalla viela-lahdemme kohta sinne Kinsaleen,aurinko paistaa - kiitos viela vinkeista ;)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista lukea noita eroja. Itseäni myös ärsyttää ihmisten puhelinriippuvuus ja töykeät tavat. Hugh Jackmaniin reagoin kyllä täysin samoin kuin sinä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuhhh. Hugh. Nam.

      Lapsillani on jo alkanut ilmaantumaan outoa liimaantumista älypuhelimeen näyttöön. Iiks. Kun täällä kuitenkin on koululaisilla ne puhelimet oltava ja meillä vanhemmilla oli valmiina vanhemman malliset älypuhelimet, jotka annoimme lapsille... Olisi ehkä pitänyt tuhlata muutama kymppi joihinkin peruskapuloihin, mutta näillä nyt mennään, kun ilmaista oli.

      Poista
  4. Epic fail muuten tuo älypuhelimiin tutustuttaminen.. Se oli menoa sit, paluulippu maksaa yhden erittäin pitkän ja intensiivisen vieroitusjakson.

    Mutta olen nauranut täällä ihan katketakseni listalle, kiteyttää niin hyvin monet asiat täällä :D Tosin koulun kanssa teillä tuntuu olevan ihan käsittämätön mäihä. Tuntuu että 90% Suomen kouluista tällä hetkellä on juuri niitä enemmän ja vähemmän sisäilmaongelmaisia homeviljelmiä, pienen lottovoiton saaneet he jotka on parakkeihin karkuun sijoitettu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen kauhulla lukenut noita homekoulujuttuja. Meidän lasten koulu on vielä tosi uusi, joten ongelmia ei ole ilmennyt ainakaan vielä. Ehtiihän tässä. :-D
      Toisaalta sitten Irlannissa KAIKKI rakennukset ovat enemmän tai vähemmän kosteusvaurioisia... Tuttu juttu, siis!

      Poista