sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Pupuna

Tämä työssäkäynti on siitä kummallista, että aikaa jää huomattavasti vähemmän kaikenlaiseen haahuiluun, kuten esimerkiksi bloggaamiseen. Elämän rytmi on muuttunut yhtäkkiä nopeammaksi ja päivät ja viikot kuluvat kuin lentäen. Verrattuna Kinsalen hitauteen, Suomessa aika kulkee kuin pieni citykani.

Syksyn ensi merkit ovat ilmassa: koivuissa näkyy jo keltaista ja aamuisin on kylmä. Ilma on silti ollut aivan upea lähes joka päivä
ja työmatkapyöräilykin on alkanut sujumaan ilman jäätäviä kramppeja pakaroissa, kuten alussa. Olen edelleen täysin ja totaalisesti rakastunut pyörääni ja tähän pyöräilykulttuuriin täällä. Tuuli tukassa ja hiki ylähuulella viiletän kylmän viileästi ohi kehällä seisovien autojonojen. Hah. Olisitte tekin jättäneet autonne kotiin, njähhähhää. Katsokaa takaheijastintani ruuhkaan hajotessanne, muahh. Aaahhahhah.

Ehkä jo ensi viikolla pystyn jopa kävelemään hissille saakka, ilman että reisilihakseni leviävät rappukäytävään rasitusvapinoissaan.

Pääkaupunkiseudulla työmatkamaisemat näyttävät tällaisilta:



Ei hassumpaa. Erilaista kuin Irlannin rannikolla, mutta silti herkän kaunista.

6 kommenttia:

  1. Voi, kun täälläkin olisi turvallista pyöräillä. Jos jotain saisin tuoda Suomesta tänne, pyörätiet nappaisin heti mukaan.
    Oli muuten tänään uskomattoman upea päivä. Vielä 20.00 mittarissa lähes 20 astetta.
    Niin, ja pe olis taas tapaaminen. You will be missed!

    VastaaPoista
  2. En ole koskaan ollut mikaan pyorailija, niin pyorateita en kummemmin kaipaa-ja tuntuvat hyvin pyorailijat mahtuvan sekaan nailla kapeimmillakin teilla..hmmm, liikaa on taas jumittaneet liikennetta kuluneena kesana.
    Kylla se vahan niin on, etta vaikka Suomessa on hyvat tiet ja pyoratiet, niin tanne ne ei sopisi-rikkoisivat vaan taman jonkunlaisen koskemattomuuden taalla. Mutkaiset, kapeat(ja paikoin kuoppaiset..) tiet ovat Irlantia, leveat ja suorat Suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Suomessa suunnitellaan kaikki viimeisen päälle ja otetaan erilaiset kulkutavat huomioon. Kaupungit ja lähiöt mietitään tarkempaan kuin Irlannissa. Mutta Irlannissa tiet ovat kyllä yllätyksellisempiä ja tunnelmallisempia!
      Itse en ollut pyöräillyt sitten 90 -luvun, joten onhan se aika jännää. Siis että pysyykö pyörän selässä vai ei . :-D

      Poista
  3. Suomessa on ollut helppo vetää pyörätietä, kun asutustiheys on ollut vähäistä ja teiden ympärille on jätetty tilaa jokatapauksessa aurauslumia varten. Irlannin tiet sen sijaan ovat eräänlaisen historian vankeja, kun niiden ympärystöt on aikoinaan rakennettu täyteen kiviaitaa (jota on varmaan kallista purkaa) ja monet tiet kulkevat vieläkin kylien läpi, ei ole vedetty ohitusteitä samalla tavoin kuin Suomen taajamissa. Eikä ole ollut tarvetta jättää lumivaraa. Irlannin täyteenkasvaneita "vihertunneleita" on ihana ajaa tuhatta ja sataa, mutta jalankulkijana aina hirvittää... :)

    VastaaPoista