keskiviikko 14. elokuuta 2013

Koti

Kuinka kaukaiselta Irlanti tuntuukaan. Kuin jonkun toisen elämä. 
Arki alkoi täällä niin rytinällä, että sukellus suomalaiseen elämään tapahtui kuin laastarin poisto: repäisy, tuskan parahdus ja sitten helpotus. Tää on nyt tätä. 

Vanhin poika tykkää suomalaisten lasten itsenäisyydestä: kouluun saa kävellä itse, pitsan saa lämmittää itse, mutta samalla pitää muistaa myös soittaa äidille ja huolehtia avaimista ja kännykästä ihan itse. Toistaiseksi homma on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Nuorimmat menevät tarhaan ja iltapäiväkerhoon, joten heiltä ei vielä vaadita omatoimisuutta sen enempää kuin Irlannissakaan.

Aamulla, kun lähden töihin, on hyvä mieli ja sellainen jotenkin lämmin olo, kuin saunan jälkeen. Arki on ihan jees. Työ on ihan jees. Jos lapset pärjäävät, olen tyytyväinen. Ratkaisumme tuntuu oikealta ja hyvältä, ainakin vielä.

Nyt sataa. Muistan yhtäkkiä Kinsalen ja veneet. Horisontin, pubin takkatulen ja takapuoleeni täydellisesti muotoutuneen sohvatyynyn. Itkettää vähän. 

Koteja siellä ja täällä. Täytyy illalla vähän muotoilla uutta sohvatyynyä.

24 kommenttia:

  1. Muakin jotenkin vähän surettaa. Kerrot Irlannista niin kauniisti, vaikket sen karuja puolia peittelekään. Toivon, että löydätte jotain yhtä kaunista täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä uskon niin. Vaikka Irlantia kaipaan kovastikin, taloudellinen tilanne meni siellä ihan mahdottomaksi tavallisille tallaajille. En jaksanut sitä enää. Ei mitään julkisia palveluita, siis ei yhtään mitään. Kaikesta piti maksaa järkyttäviä summia. Esimerkiksi syyskuussa olisi pitänyt jostain kehittää 2000 euroa pelkästään peruskoulua varten: koulukirjat noin 700 euroa, koulupuvut muutaman satasen ja koulun "vapaaehtoinen" tarvikemaksu 750 euroa. Ei kiitos, ei enää.

      Poista
    2. 2000? Miten niin paljon? Tiedan etta koulumaksu kasvaa sita mukaa kun lapset siirtyy koulussa eteenpain mutta eikos teidan lapset ole vasta pienia, siis ala-asteella? Meidan koulukirja/-tarvikemaksu on viela talla hetkella 200 euron luokkaa per lapsi, vanhempi menee 4.:lle ja nuorempi 2.:lle luokalle. Mutta univormut tahan paalle, on sen satasen ja uudet kengat molemmille toisen satasen..

      Mutta kylla tama tilanne pelottaa..ensi vuoden budjettisuunnitelmia jo tehdaan, ja puhutaan elakkeiden-siis nimenomaan peruselakkeen-pienentamisesta!! Ja sairaalat joutuvat entisestaan kiristamaan! Ei puhettakaan rikkaiden verotuksesta/palkanalennuksista tai heidan elakkeisiinsa koskemisesta. Tai 'medical cardin' poistamisesta hyvatuloisilta, samoin kuin lapsilisankin.
      Suomessa esim. vanhempani eivat edes taysin tajua tilanteen vakavuutta. Suomessa asiat on edelleen hyvin, ja ihmisilla kuitenkin on perusturva. Taalla otetaan julmasti pois vain vaikka asunto menisi alta. Ei ihme etta itsemurhat ovat lisaantyneet-ja nimenomaan itsemurhat, joissa menee koko perhe tai isa/aiti+lapset.
      Joka vuosi tuntuu olevan vaikeampi-ulkopuolelta taalla lomailevan(onneksi kesa on ollut hyva, se on tuonut Irlantiin turisteja ja tuloja)on helppoa ihailla jylhia merimaisemia ja maan kauneutta, mutta se ei juuri merkitse hirveasti sellaiselle, joka etsii taskustaan pennosia joilla selvita seuraavaan paivaan.

      Teit oikean ratkaisun, kun sinulla/teilla oli mahdollisuus. Tyo on kuitenkin niin tarkeaa sille omalle henkiselle hyvinvoinnille ja kun lapset sopeutuu ja alkaa saamaan kavereita, niin se uusi paikka alkaa tuntua taas kodilta. :)

      Poista
    3. Juu, nuo itse- ja perhemurhajutut ovat olleet jotain aivan järkyttävää. Pankit, joita veronmaksajat pitävät puoliväkisin ja keinotekoisesti pystyssä potkivat samaiset veronmaksajat säälittä pihalle, jos lainanmaksu tökkii. Sairas logiikka ja täysin moraalitonta myös. Lisänä vielä täystumpelo hallitus, joilla ei ole hajuakaan mistään.

      Meiltä olisi tosiaan nyhdetty tuo 2000 euroa heti syyskuussa, vaikka ala-asteesta onkin kyse. Kolme lasta, koulupuvut, koulukirjat ja -tarvikkeet ja 750 euroa "voluntary contribution" mm. koulun lämmitykseen ja tarvikkeisiin. Nice one.

      On ikävä ystäviä ja käsittämättömän upeita maisemia. Ja omaa takkaa ja vanhaa sohvaa. Mutta näillä mennään nyt. Lapset ovat tykänneet suomalaisesta (vaikkakin englanninkielisestä) koulusta ja jopa kouluruuasta tosi paljon. :-) Oma itsetunto voi hyvin, kun aamulla lähden ihan oikeisiin töihin. Tänään menin pyörällä edes takas, 23 km meni naama punaisena, mutta harjoitus auttanee.



      Poista
  2. Hienoa, että lapset ovat ottaneet uudet tavat mielellään vastaan...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, söivät tänään pinaattilettujakin koulussa. Suomalaista normiarkea. :-)

      Poista
  3. Normiarki on parasta, kiva kuulla etta se on lahtenyt siella hyvin kayntiin, tsemppia!

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen palannut Suomen-lomalta, enkä voi kuin ihmetellä ja ihailla kaikkea ilmaista Suomessa, jonka suomalaiset ottavat itsestäänselvyytenä: hienot koulut, kouluruuat, -psykologit, -sairaanhoitajat, jopa ilmaiset i-padit ekaluokkalaisille! Ei puhettakaan mistään koulumaksuista. Tuo "voluntary contribution" on kyllä periaatteessa vapaaehtoinen eli ei kukaan voi valittaa jos sitä ei kykene maksamaan, ja yhä useammat eivät kykene. Jos ala-asteen maksut Irlannissa tuntuvat isoilta, entäs sitten yläasteen koulumaksut, ja siitä sitten tähtitieteellisiin yliopistomaksuihin! Ja juuri kun sieltä jotenkuten pääsee ja haluaisi lukea maisteriksi jotta pärjäisi työpaikkakilpailussa, sekin maksaa n. 10 000 euroa per nenä. Mielelläni tukisin omia nuoriani elämässä mutta siihen ei totisesti ole mitään mahista, en usko että saisin edes lainaa tätä nykyä.

    Suomessa sen sijaan saa ottaa välivuosia, vaihtaa oppiainetta ja tiedekuntaa loputtomiin ja opintotukea riittää. Irlannissa on mahis vain kerran opintotukeen - jos teit väärän valinnan ja haluat vaihtaa toiseen aineeseen tai reputat, lyödään täydet lukukausimaksut eteen mikä taas on tuhansia.

    Nyt täytyy myöntää, että lukiessa blogiasi olen tullut aina vain kateellisemmaksi valinnoistasi - siis että vielä pääset takaisin Suomeen! Minulla ei aikoinaan olut mitään mahdollisuutta siihen, monestakin syystä. Joka lomalla tulee aina suunnaton halu jäädä Suomeen, tunnen että kuulun sinne, se on minun henkinen kotini, en ikinä juurru tänne. Viime matkalla uskalsin sanoa tämän ääneen, ja aion nyt tehdä unelmistani totta. Minun lapseni ovat jo kasvaneet, ja parin vuoden kuluttua meillä alkaa uusi elämänvaihe kun kuopuskin on valmistunut - aion ensin yrittää vuorotteluvapaata tai jotain, onhan tässä aikaa suunnitella. Tämä ajatus on vain voimistunut vuosi vuodelta!

    Aivan varmasti tulen kaipaamaan Irlantia jos lähden, se on ulkosuomalaisen kohtalo, missään ei ole täysin hyvä. Menen ensin kokeilemaan vuodeksi miltä tuntuu ja sitten päätän lopullisesti.

    Mielenkiintoista lukea tätä blogia!

    VastaaPoista
  5. WAU!!! Oikeasti? Mitä meinaat tehdä?

    Itse voin sen verran sanoa, etten ole vielä ainakaan katunut tätä päätöstä yhtään. Voi olla, että loskakelien ankeassa ja loputtomassa piemeydessä tulee muitakin fiiliksiä, mutta juuri nyt tunnen olevani henkisesti kotona.
    Toki moni asia on ärsyttänytkin, kuten zombien lailla Prisman jonoissa tyhjyyteen tuijottavat kärrytönijät ja muutama erittäin inhottava autoilija, mutta isoon kaupunkiin nyt mahtuu kaikenlaista. Eivät ne aina Corkissa tai Dublinissakaan ole niin kovin kohteliaita.

    Irlantia on kova ikävä, mutta lähinnä siis vain rakkaita, rakkaita ihmisiä ja niitä maisemia. Ei urpoa hallitusta tai tavallisten, keskiluokkaisten ihmisten jatkuvaa kusetusta. Eihän sitä jaksanut enää.

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, että muuttonne Suomeen on sujunut hyvin! Omat huomioni Suomessa kiinnittyi tänä kesänä mm. Citymarketin järkyttäviin ruoan hintoihin (Aldissa nykyään shoppaavan näkökulmasta), ja vaatevalikoimien vähyyteen. Olen tainnut jo tottua irlantilaisnaisten pukeutumistyyliin, kun (emansipoituneet?) suomisisaret tuntuvat kulkevan niin kovin tylsissä ja kaapumaisissa asusteissa. Lisäksi käynti ravintolassa Helsingin keskustassa on harvoin kovin positiivinen kokemus, ketjutetuissa ravintoloissa on olematon palvelukulttuuri ja einesmäiset antimet. Oikein hymyilyttää kun miettii mitä Suomen terveysviranomaiset sanoisivat irlantilaisten huolettomasta tavasta pitää kahviloissa pöydillä valmiina niitä söpöjä maitokannuja teetä- ja kahvia varten. Maaseudulla ihastelin niitä satoja kilometrejä pyöräteitä, joita Suomi on pullollaan. Ja mikään ei tietenkään voita mökkirantamaisemia ja hiljaista kesäyötä järven rannalla. Erilaisia palveluja (vuokramökki, vuokra-auto ym) tilatessa huomasin myös kuinka ihmisiin luotetaan, ja kaupanteko on kovi lupsakkaa, ei tyrkytetä väkisin mitään.

    Itsellä kun ei ole vielä lapsia, niin en voi kommentoida näitä koulukustannuksien eroja. Voisin ainakin kuvitella, että jos Irlannissa joutuu ostamaan koulupuvut ym., niin toisaalta ei ole tarvetta ostaa joka vuosi kalliita talviasusteita ja -saappaita, luistimia jne.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eika ole koulukiusaamista vaatteiden vuoksi, kun jokaisella on sama asu joka paiva! Siita univormu on hyva-eika tarvitse miettia joka aamu, mita kouluun pukisi paalle. Saastaahan siina lopulta vaatteissa rahaa, kun ei tarvitse koko ajan olla uutta asustetta ostamassa.
      Tuo 'vapaaehtoinen tarvikemaksu' lienee tosiaankin vapaaehtoinen-sellaista ei ainakaan meidan laten koulussa ole, enka ole siita edes kuullut(onneksi)-ja eipa sita kai yha useammat sosiaalituen varassa elaat voikkaan maksaa. Maksakoon ken kykenee.

      Itse huomasin Suomessa ruuan kalleuden myos, ja kylla se muoti on vahan latteaa-tosin kyllahan nuoret Suomessa pukeutuvat nykyaan tosi tyylikkaasti.

      Irlantilaista ravintola/kahvila/ruoka seka pubikulttuuria ei kylla voita mikaan ja taalta olisi Suomella paljonkin opittavaa!

      Ei taalla viela kaikki suinkaan huonosti ole-kylla taalta suosta viela noustaan, uskon niin! Jonkunhan tanne on sentaan jaatava taistelemaan-sisullakin! :D Irlantilaiset ovat aina selvinneet..'You never beat the Irish!!' Niinhan laulukin sanoo.

      Poista
    2. jep, toivottavasti Irlanti nousee! :-)

      Tuo "vapaaehtoinen" tarvikemaksu oli meillä kaikkea muuta kuin vapaaehtoinen. Ne vanhemmat, jotka eivät pystyneet maksamaan, laitettiin keskustelemaan rehtorin kanssa ja avautumaan rahatilanteestaan. Inhottavaa. Myös vanhempaintoimikunnassa tiedettiin, kuka maksoi ja kuka ei. Tämän vuoksi 99% maksoivat, vaikkei rahaa olisi ollutkaan.

      Koulupuvut olivat kätsyjä kyllä. Onneksi täältäkin saa ihan kohtuuhintaisia vaatteita nykyääm ja kirpparikulttuuri on todella elinvoimainen! Harva suomalainen kaverini ostaa yhtään mitään uutena lapsille. Itsekin sain lapsille hienot luistimet pihakirppikselta viidellä eurolla! Tykkään kovasti tästä kierrätysmentaliteetista täällä.

      Ruoka on kallista, jopa Lidl on kalliimpi kuin Irlannissa. Toisaalta sitten lapset syövät ruuan koulussa ja tarhassa ja ovat kehuneetkin jo kouluruokaa erittäin hyväksi. Lisääkin saa kuulemma hakea ja ovat hakeneetkin. Joka päivä on myös kasvisvaihtoehto. Pienin saa tarhassa aamupalan, lounaan ja välipalan ja keskimmäinen iltapäiväkerhossa myös välipalan. Mietin juuri tuota iltismaksua, siitä tulee vain 4 euroa per päivä ja tyttö on kuitenkin siellä 3-4 tuntia joka päivä. Ei voi valittaa näistä palveluista. :-)

      Poista
    3. Outoa..Tuo kai kuitenkin on hyvinkin koulukohtaista ja harvinaista, tuollainen 'vapaaehtoinen tai vahemman vapaaehtoinen tarvikemaksu'. Ymmarran, etta jos tuollainen on, niin siina on paine kova pysya muun massan mukana, ettei nolaa itseaan ja joudu mulkoilun kohteeksi-pienesta paikasta kun on kyse. Mutta koulua tietty voi vaihtaa.
      Irlannissahan on juuri tama ongelma, etta koulut on niin eri tasolla-tai lahinna koulurakennukset, joista osa on aivan surkeassa kunnossa, ja toiset juuri peruskorjattu ja lisasiivet rakennettu ennen laman alkua(meidan lasten koulu kuuluu onneksi viimeiseen).
      Suomessa kylla on opittu kierrattamiseen ihailtavasti. Taalla kirpparien valikoimat on aika huonolaatuista, ja useimmat irkkuaidit edelleen ostavat uutta-se ulospain nakyva kuori pitaa sailyttaa, vaikka kuinka olisi taloudellisesti vaikeaa.
      Ja kouluruoka on kylla ihan ykkospalvelu Suomessa, ja monet muutkin palvelut. Kylla suomalaisten pitaisi arvostaa omaa maataan, kuinka hyvin siella nama peruspalvelut on. Kun muuttaa muualle, niin sen tajuaa.

      Mutta Irlanti on niin paljon muuta. Se on koti, ja nimenomaan lasten koti-se ainoa, jonka he tietavat. Hyvin harvoin kaymme Suomessa(etenkin nyt kun siihen ei ole varaa), eivatka he edes puhu suomea..sanaakaan. Kaverit on taalla, ne jotka on tunnettu ihan vauvasta, oma turvallinen, tuttu ymparisto, jossa on hyva kasvaa. Itsellani on tullut hetkia, kun kaikki tuntuu tosi vaikealta, etta voisipa lahtea Suomeen-mutta kun realistisesti mietin asiaa, niin tuskin osaisin enaa palata siihen samaan ymparistoon, kuin mista lahdin v.1999. Kaikki siella tuntuu jotenkin oudon vieraalta..sita on vaikea selittaa.

      Poista
  7. En minäkään voinut koskaan kuvitella palaavani Suomeen kun lapset olivat pieniä, eihän heillä todellisuudessa ole mitään siteitä Suomeen eikä edes kieltä. Lapset juurruttavat kyllä maahan kuin maahan, monella tapaa. Elämä muuttuu kuitenkin aika lailla, kun he kasvavat ja muuttavat pois. Tuntuu, että nyt voisi olla aikaa minullekin ja omille haaveilleni! Niille, jotka laitettiin hyllylle kerta toisensa jälkeen. Minulle suomen kieli on äärettömän rakas ja tärkeä, tunnen olevani eri ihminen eri kieliä käyttäessäni - enemmän oma itseni suomeksi. Sen parissa haluan tehdä työtä.

    En tiedä vielä mitä keksin, onneksi ei ole kiire, näin isoa päätöstä ei auta hätäillä. Voisin saada töistä palkatonta vuorotteluvapaata vuodeksi, olisi sitten työpaikka jäljellä täällä jos paluumuutto ei kiehdokaan tai taloudellisesti tulee liian tiukkaa. Ystäväni olivat sekä kauhistuneita että ilahtuneita kun kerroin Suomessa - monet epäilivät, josko "ensihuuma" häipyisi loskan ja arjen turvin. Se ei minua pelota, ja tiedän että kyläilyt menettävät intensiteettiään kun asuu maassa (laskin että nukuin 11 eri kyläpaikassa lomamatkan aikana!), mutta sitä juuri kaipaankin: tavallista, arkista, kerran pari kuussa kyläilyä tai viikolla piipahtamista kavereiden luona, tai käymistä teatterissa tai leffassa heidän kanssaan. Minulla on laaja ja tosi läheinen ystäväverkko Suomessa. Pitää vain keksiä, millä siellä voi elää : ) Opiskelua olen harkinnut ensi sijaan: opintotukea kait voin saada kun olen Suomen kansalainen.

    Hassua on, että monet ovat kateellisia, kun kerron asuvani Irlannissa, ja heille tulee kaihoisa ilme: "Olen AINA halunnut matkustaa Irlantiin, eikö se ole hieno maa..." Onhan se!

    Noista koulumaksuista vielä: Irlannissa on suuria eroja koulujen kesken, kaikki toimivat vähän kuin omilla säännöillään, mitä tulee koulumaksuihin, ei ole mitään valtakunnallista mallia. Opettajien tuntimäärät, lomien ajankohdat ja Junior ja Leaving Cert-kokeet taitavat olla ainoita valtakunnallisia normeja noudattavia juttuja, kaiken muun saakin kukin koulu itsenäisesti päättää. Vanhempainneuvostossa voi jonkin verran vaikuttaa koulumaksuihin ja miten ne kerätään, samoin varainkeräykseen ja mitä sillä tuetaan. Suomessa tällaista toimintaa tiedän olevan vain Steiner-kouluilla, jotka käsittääkseni ovat erillään normikouluista. Suomi on niin homogeeninen maa verrattuna Irlantiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka lapset kasvavatkin ja muuttavat pois, niin tama on silti heidan kotinsa-ja samalla minun/meidan vanhempien. Riippuu tietenkin paljon siita, mista lapset tulevat onnensa(mika se sitten onkin)loytamaan-taalta Irlannista vaiko jostain muualta. Ja mieheni on taysin irlantilainen, koko elamansa taalla asunut-hanta tuskin hylkaisin, ellei tulisi ero! ;)

      Mina en osaa asettua sinun kenkiisi..(ei minun tietenkaan tarvitsekkaan eika sinun minulta lupaa tarvitse saada! :D )..mutta jotenkin en ymmarra, jos kuitenkin sinulla on mahdollisuus lomailla paljon Suomessa niin miten vuoden vuorotteluvapaa muuttaisi elamaa mitenkaan? Kokeilumielessa tietty, JOS mietit sinne muuttoa lopullisesti.
      Suomen kieli on minulle kommunikointivaline suomalaisten perheenjasenien/ystavien kanssa..ei muuta, nykyaan jo ajattelenkin englanniksi! Toki suomen kielta puhuen pystyy varikkaampaan keskusteluun kun se on oma kieli,mutta olen myos 'hukannut' paljon sanoja, ja niita pitaa hakea ja tayttaa omituisilla englannista vaannetyilla sanoilla tai pistaa suoraan englanninkielinen sana valiin. On outo tunne, kun unohtaa oman aidinkielen..

      Mutta Tati Vihrealle-Sinulle/Teille elama Suomessa on lahtenyt hyvin kayntiin. Se ehka oli oikea paatos, sen saamme nahda ajan kanssa..ainakin tuntuu silta. Kaikkea hyvaa syksyyn!

      Poista
    2. Kiitos. :-)

      Kyllä täällä ainakin toistaiseksi hyvältä tuntuu.
      Lasten mielestä heidän uusi koulunsa on aivan upea, on se kyllä hieno ja uusi rakennus. On kaikki niin viimeisen päälle suunniteltua ja sisustettua ja myös pienet luokkakoot. Irlannissa nuorimmaisen luokalle olisi nyt syyskuussa tullut 35 lasta. Ja silti vain yksi opettaja ja yksi luokka. 35 4-5 -vuotiasta on kyllä aikamoista... En ymmärrä, mitä rehtori mahtoi ajatella.

      Nyt ulos ja pyöräilemään! :-)Olen ihan rakastunut uuteen pyörääni.

      Poista
    3. Marille: lomailussa on juuri se paha puoli että aika loppuu kesken, ja aina on hirveä kiire paikasta toiseen. Haluaisin elää ihan kokonaisen vuoden Suomessa, vuodenajasta toiseen, maistellen värejä ja tuoksuja ja ääniä, kiirettä pitämättä. En tainnut mainitakaan tuossa edellisessä postauksessa, että mies tätä juuri ehdottikin! Hänellä ei ole tänne sen kummempia siteitä hänelläkään, olisi valmis ainakin kokeilemaan vuotta Suomessa. Meillä on tosiaan ihan eri elämänvaihe kuin teillä, eläkeikä häämöttää, ja "lapset" ovat ihan aikuisia ja asuvat lähestulkoon omillaan jo. Jotenkin pitää ajatella tässä vaiheessa, kidunko loppuikääni täällä ulkopuolisuutta ja muukalaisuutta tuntien, saamatta sen läheisempiä ystäviä, ilman sukuyhteyksiä (miehenkään puolelta ei sen kummempia), ikuisesti Suomea ja suomea kaivaten, vai teenkö unelmistani totta. Nyt kun vielä on energiaa, uskallusta ja terveyttä, siihenkään kun ei voi luottaa, että vielä 10 vuoden kuluttua pystyy niin suureen asiaan kuin muuttoon. Elämä on niin arvaamattoman lyhyt ja oikullinen!

      Tämä päätös on helpottanut suunnattomasti lomaltapaluu-ahdistusta, joka vuosi se melkein kaataa sänkyyn kun ei tahdo saada taas elämästä kiinni täällä. Kyllähän arki aina vie mukanaan, mutta tällä kertaa on pieni haave...Ei tätä ratkaisua moni tajua, varsinkin jos/kun jätän vaki työpaikkani, silkkaa hulluuttahan se on. Vuorotteluvapaalla olisi kyllä takaportti auki jos ajaudumme taloudelliseen hätään, takaisin aina pääsee. Juttelin yhden Saksasta Suomeen palanneen kaverini kanssa, ja hän sanoi ettei ole katunut paluumuuttoaan ainuttakaan päivää! Eikä hänellä ole ollut helppoa Suomessa missään mielessä.

      Ja Täti Vihreälle suotuisia tuulia, pyöräily on parasta Suomessa, kaipaan täällä sitäkin, ihania pyöräilyteitä, kaiken turvallisuutta ja helppoutta. On minullakin pyörä täällä mutta teille ei uskalla lähteä, liian kapeita ja huonoja ja mäkisiä.

      Poista
    4. Kuulostaa hienolta! Onnea ja tsemppiä! :-)

      Tänään taas pyöräilin ihania, tasaisia pyöräteitä pitkin 23 km, ostokset etukorissa ja tuuli tukkaa hulmuttaen! Ai että oli ihanaa! :-)

      Poista
  8. Ajattelimme muuten ensi sunnuntaina ajella Kinsaleen(ei sitteen tullut yhtaan aiemmin mieleen..)-en ole koskaan kaynyt, voitko kuvitella??! Monta kertaa on pitanyt..Onko suosituksia, esim.ruokapaikkoja ja tietty nahtavyyksia ;)

    VastaaPoista
  9. Oi, siellä on vaikka mitä ihanaa! Haluatteko hienompaa ruokaa vai pubityyliä? Lasten makuun vai aikuisten? Käykää Bulmanissä ja Charles Fortissa, sielläpäin asuin itse ja kaunista on. :-)
    Spaniardista saa hyvää pubiruokaa ja Vista -kahvilan yläkerran partsilta näkyy venesatama. Iltapäiväteetä kakkuineen ja leipineen saa Perryvillestä. Old Bank House -kahvila on myös kiva ja se on ihan siinä Supervalun vieressä. Pitäkää hauskaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeista :) Kaydaan katselemassa sunnuntaina, jos ei sada hirveasti. On kylla kumma juttu, ettei Kinsalessa viela ole tullut kaytya..aina siita ympyrasta vaan painetaan ohi kun Corkiin mennaan, mutta mina en ole sinne viela selvinnyt.

      Onko sinulla tai lapsilla koiraa ikava? Minulla olisi kamala ikava jo viikon loman jalkeen!
      Ihmettelen, etta lapsenne on niin helpolla asettuneet sinne koulu/tarhaelamaan, eika ole ollut minkaanlaista takkuilua. Siis puhuvatko he ihan suomea-se tietysti auttaa asiassa. Mutta tiedan, etta joka tapauksessa omille lapsillemme suomalaisen koulun aloitus tassa vaiheessa olisi shokki. Silla ihmettelen, etta kaikki on loksahtanut paikoilleen niin helposti..

      Kivoja kuvia Vantaalta. Millainen naapurusto on? Onko rauhallista?

      Poista
    2. Lapset puhuvat jonkin verran suomea, mutta aika huonosti. Kielitaito kuitenkin paranee päivä päivältä ja koulu on englanninkielinen, joten sen aloittaminen ei ollut lapsille suuri shokki. Lapset tykkäävät itse koulurakennuksesta aivan valtavasti. :-D onhan se kyllä aika hi-tech heidän vanhaan kouluunsa verrattuna. Luokkakoot ovat älyttömän pienet ja luokkahuoneet isoja. On tietokonetta, veistoluokkaa, kunnon musiikkiluokka, käsitöitä, jne. Koulun piha on valtava ja siellä on kiipeilytelineitä, keinuja ja muuta.

      Koiraa on ikävä! Koiralla ei kuulemma tosin ole meitä pahemmin ikävä, kun on tuttu teinipoika vetämässä kymmenen kilsan lenkkiä joka iltapäivä... :-)

      Poista
  10. Niin, ja naapurusto vaikuttaa kivalta. Alue on tosi nätti ja leikkipuistoja löytyy joka kulman takaa. on kirjasto, iso kauppakeskus leffateattereineen, kahviloineen ja keilaratoineen ja joka ikiseen paikkaan pääsee kätevästi pyörällä. Tykkään!

    VastaaPoista