tiistai 21. toukokuuta 2013
Kesä!
Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, polvilaastarista ei päivääkään.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Ja taas kirjavinkki
Irlantilainen dekkarikirjailija Tana French kuvaa hyytävästi Irlannin laman seurauksia uusimmassa teoksessaan. Loistava kirja. "Ghost estates", eli kaupunkien laitamilla unohdettuina lahoavat puolivalmiit asuinalueet ovat valittavasti täynnä ihan tosielämänkin kauhutarinoita nousukauden ajan ahneuden ja välinpitämättömyyden seurauksista tavallisille ihmisille. Kirjoitan kyseisestä aiheesta ihan vielä ihan erillisen jutun myöhemmin, nyt on pakko kirjoittaa pari kouluesseetä ensin.
Tämä menee lukemani dekkareiden top kolmoseen, näin mahtavaa ajan- ja ihmiskuvaa on harvoin tarjolla!
Tämä menee lukemani dekkareiden top kolmoseen, näin mahtavaa ajan- ja ihmiskuvaa on harvoin tarjolla!
lauantai 18. toukokuuta 2013
Hengessä mukana!
Seuraan täällä lätkää livenä ruotsalaiselta tv-kanavalta. Kaipaan Mertarantaa. Suomalainen identiteettini vahvistuu aina entisestäänkin mm-kisojen aikana.
Viime kerralla meitä oli kymmeniä seuraamassa finaalia Clancy's pubissa, oli kasvomaalaukset, Suomen liput ja Maamme -laulut. Itse olin autolla ja selvinpäin, mutta eräät lähtivät matsin jälkeen Corkin kaduille ja kujille halailemaan paikallisia poliiseja voitonriemussaan. Poliisiparat eivät edes tienneet, että oli olemassa joku urheilulaji nimeltään jääkiekko. Nyt tietävät.
No, illalla on vielä Euroviisut ja meillä sohvalla irlantilais-suomalainen kisastudio lippuineen ja random naapureineen!
Viime kerralla meitä oli kymmeniä seuraamassa finaalia Clancy's pubissa, oli kasvomaalaukset, Suomen liput ja Maamme -laulut. Itse olin autolla ja selvinpäin, mutta eräät lähtivät matsin jälkeen Corkin kaduille ja kujille halailemaan paikallisia poliiseja voitonriemussaan. Poliisiparat eivät edes tienneet, että oli olemassa joku urheilulaji nimeltään jääkiekko. Nyt tietävät.
No, illalla on vielä Euroviisut ja meillä sohvalla irlantilais-suomalainen kisastudio lippuineen ja random naapureineen!
torstai 16. toukokuuta 2013
Pakko mikä pakko?
Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua pakkoruotsista. Täällä Irlannissahan iirin kieli on pakollinen oppiaine jo Junior Infants -luokalta lähtien, eli 4-5 -vuotiaat oppivat jo perusfraaseja ja simppeliä sanastoa.
Täällä myös väitellään koko homman järkevyydestä: miksi tuhlata arvokkaita oppitunteja puolikuolleen kielen opetteluun; kielen, jota puhutaan vain An Gaeltacht -alueilla lähinnä saarivaltion peränurkissa? Tässä asiaa iirin kielen nykytilanteesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Status_of_the_Irish_language
Aivan kuten Suomessakin, täälläkin huudellaan valinnaisuuden perään. Halutaan lisää eurooppalaisia käyttökieliä, tiedeaineita, liikuntaa, jne.Iirin kielen säilymiseen tarvitaan valtavaa panostusta kouluilta; ilman pakkoiiriä tavallisissa, englanninkielisissä alakouluissa ja kokonaan iirinkielisissa kouluissa (joiden suosio on kasvanut viime vuosina) koko kieli todennäköisesti kuolisi lähivuosikymmenten kuluessa pois. Kukin valitsee väittelyssä puolensa omien arvojensa mukaisesti: hyödylliset tiedeaineet ja kielet vs. osa kansallista identiteettiä ja historiaa. Ei ole helppo valinta.
Pakkoruotsilla ja pakkoiirillä onkin eroja, mutta myös mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä:
1. Ruotsi on tunnetusti erittäin elinvoimainen kieli, jota puhuu useampi miljoona ihmistä. Iiriä puhuu arvion mukaan noin 3 % koko Irlannin väestöstä, hekin kaikki kaksikielisiä joka tapauksessa.
2. Iiri on irlannin alkuperäinen kieli (kuten suomi), jonka brittiläiset siirtomaaherrat pyrkivät tuhoamaan. Pakkoruotsi on "valloittajan" kieli, jota alkuperäisväestö opettelee pienen kielivähemmistön vuoksi. Mutta. Koska ruotsin kieli on kuitenkin erittäin elinvoimainen toisin kuin iiri, on sen oppimisesta hyötyä esimerkiksi työelämässä ja matkusteltaessa Pohjoismaissa. Iirin kielestä saa lähinnä keskiluokkaista kulttuuripääomaa ja mahdollisuuden päästä opiskelemaan hyvämaineisiin kouluihin (vrt. ruotsi). Vaikka sitä vaaditaan tietyissä työtehtävissä, todellisuudessa sitä ei juurikaan käytetä arkielämässä, koska englannin ylivalta on itsestäänselvyys.
Suomen kielen säilyttäminen elinvoimaisena olikin helpompaa siinä mielessä, ettei meidän ole tarvinnut taistella englannin kielen kaltaista ilmiötä vastaan. Vaikka englannin kielestä tuli globaali yleiskieli vasta viime vuosikymmenten aikana, oli sen merkitys Irlannissa valtava jo 1800 -luvulla: köyhästä maasta paettiin miljoonittain vuosikymmenten ajan englanninkielisiin naapurimaihin, eli Britteihin ja USA:han. Vankilaivat kuljettivat toiset pari miljoonaa Australiaan ja Uuteen Seelantiin.
Useimmat kyltit ja merkit ovat Irlannissa kahdella kielellä, aivan kuten Suomessakin. Kun poistut pikkukaupugista tai -kylästä, toivottaa kyltti tienreunassa: " Slan Abhaile", turvallista kotimatkaa. Useimmat irlantilaiset tuntevatkin lähinnä vain näitä satunnaisia fraaseja, eivätkä puhu iiriä muuten lainkaan.
Tässä koulutehtäviä viidenneltä luokalta:
Irlannin itsenäistyttyä iirin kieli nostettiin kunnia-asemaan ja sitä alettiin opettaa peruskouluissa. Alakoulun opettajien on osattava iiriä sujuvasti, samoin myös (teoriassa) kaikkien valtion virkamiesten. Tv -kanavista yksi on omistettu pelkästään iirinkielisille ohjelmille, samoin radiossa. Gaelscoileanna, iirinkieliset koulut ovat saavuttaneet suuren suosion varsinkin keskiluokkaisten irlantilaisten keskuudessa, samoin iirinkieliset lasten nimet pitävät pintansa top ten -listoilla vuodesta toiseen. Lasteni koulukavereistakin löytyy mm. Caoimhe, Aoife, Sinead, Daragh, Oonagh, Sean, Aine, Grainne, Aoibhinn ja Ailbe. Siitä vaan lausumaan!
Rahaa on pumpattu jo vuosikymmenien ajan iirin kielen aseman säilyttämiseen elinvoimaisena englannin rinnalla, osin menestyksellisesti, kuten iirinkielisten alakoulujen suosio osoittaa. Ikävä kyllä kielitaito kuitenkin hiipuu useimmilta viimeistään aikuisena.
Useimpien koululaisten (englannin kielisissä kouluissa) keskuudessa pakkoiiri on ihan yhtä suosittu oppiaine kuin pakkoruotsikin. Eturivin hikarit rakastavat sitä, muut heittävät sillä välin paperitolloilla eturivin hikareita.
Brittien siirtomaavallan aikana englannista muodostui saaren yleiskieli, joka on tunnetusti jatkanut pysäyttämätöntä voittokulkuaan siitä lähtien, mutta alkuperäisen irlantilaisen kulttuurin ja kielen merkitys on edelleen voimakas ihmisten mielissä: tämä on meidän juttu, ei englantilaisten. Kansalliseen identiteettiin kuuluu myös olennaisena osana musiikki. Irish dancing onkin edelleen hyvin suosittu harrastus, tässä lasteni koulun oppilaiden taidonnäyte eiliseltä:
Täällä myös väitellään koko homman järkevyydestä: miksi tuhlata arvokkaita oppitunteja puolikuolleen kielen opetteluun; kielen, jota puhutaan vain An Gaeltacht -alueilla lähinnä saarivaltion peränurkissa? Tässä asiaa iirin kielen nykytilanteesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Status_of_the_Irish_language
Aivan kuten Suomessakin, täälläkin huudellaan valinnaisuuden perään. Halutaan lisää eurooppalaisia käyttökieliä, tiedeaineita, liikuntaa, jne.Iirin kielen säilymiseen tarvitaan valtavaa panostusta kouluilta; ilman pakkoiiriä tavallisissa, englanninkielisissä alakouluissa ja kokonaan iirinkielisissa kouluissa (joiden suosio on kasvanut viime vuosina) koko kieli todennäköisesti kuolisi lähivuosikymmenten kuluessa pois. Kukin valitsee väittelyssä puolensa omien arvojensa mukaisesti: hyödylliset tiedeaineet ja kielet vs. osa kansallista identiteettiä ja historiaa. Ei ole helppo valinta.
Pakkoruotsilla ja pakkoiirillä onkin eroja, mutta myös mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä:
1. Ruotsi on tunnetusti erittäin elinvoimainen kieli, jota puhuu useampi miljoona ihmistä. Iiriä puhuu arvion mukaan noin 3 % koko Irlannin väestöstä, hekin kaikki kaksikielisiä joka tapauksessa.
2. Iiri on irlannin alkuperäinen kieli (kuten suomi), jonka brittiläiset siirtomaaherrat pyrkivät tuhoamaan. Pakkoruotsi on "valloittajan" kieli, jota alkuperäisväestö opettelee pienen kielivähemmistön vuoksi. Mutta. Koska ruotsin kieli on kuitenkin erittäin elinvoimainen toisin kuin iiri, on sen oppimisesta hyötyä esimerkiksi työelämässä ja matkusteltaessa Pohjoismaissa. Iirin kielestä saa lähinnä keskiluokkaista kulttuuripääomaa ja mahdollisuuden päästä opiskelemaan hyvämaineisiin kouluihin (vrt. ruotsi). Vaikka sitä vaaditaan tietyissä työtehtävissä, todellisuudessa sitä ei juurikaan käytetä arkielämässä, koska englannin ylivalta on itsestäänselvyys.
Suomen kielen säilyttäminen elinvoimaisena olikin helpompaa siinä mielessä, ettei meidän ole tarvinnut taistella englannin kielen kaltaista ilmiötä vastaan. Vaikka englannin kielestä tuli globaali yleiskieli vasta viime vuosikymmenten aikana, oli sen merkitys Irlannissa valtava jo 1800 -luvulla: köyhästä maasta paettiin miljoonittain vuosikymmenten ajan englanninkielisiin naapurimaihin, eli Britteihin ja USA:han. Vankilaivat kuljettivat toiset pari miljoonaa Australiaan ja Uuteen Seelantiin.
Useimmat kyltit ja merkit ovat Irlannissa kahdella kielellä, aivan kuten Suomessakin. Kun poistut pikkukaupugista tai -kylästä, toivottaa kyltti tienreunassa: " Slan Abhaile", turvallista kotimatkaa. Useimmat irlantilaiset tuntevatkin lähinnä vain näitä satunnaisia fraaseja, eivätkä puhu iiriä muuten lainkaan.
Tässä koulutehtäviä viidenneltä luokalta:
Irlannin itsenäistyttyä iirin kieli nostettiin kunnia-asemaan ja sitä alettiin opettaa peruskouluissa. Alakoulun opettajien on osattava iiriä sujuvasti, samoin myös (teoriassa) kaikkien valtion virkamiesten. Tv -kanavista yksi on omistettu pelkästään iirinkielisille ohjelmille, samoin radiossa. Gaelscoileanna, iirinkieliset koulut ovat saavuttaneet suuren suosion varsinkin keskiluokkaisten irlantilaisten keskuudessa, samoin iirinkieliset lasten nimet pitävät pintansa top ten -listoilla vuodesta toiseen. Lasteni koulukavereistakin löytyy mm. Caoimhe, Aoife, Sinead, Daragh, Oonagh, Sean, Aine, Grainne, Aoibhinn ja Ailbe. Siitä vaan lausumaan!
Rahaa on pumpattu jo vuosikymmenien ajan iirin kielen aseman säilyttämiseen elinvoimaisena englannin rinnalla, osin menestyksellisesti, kuten iirinkielisten alakoulujen suosio osoittaa. Ikävä kyllä kielitaito kuitenkin hiipuu useimmilta viimeistään aikuisena.
Useimpien koululaisten (englannin kielisissä kouluissa) keskuudessa pakkoiiri on ihan yhtä suosittu oppiaine kuin pakkoruotsikin. Eturivin hikarit rakastavat sitä, muut heittävät sillä välin paperitolloilla eturivin hikareita.
Brittien siirtomaavallan aikana englannista muodostui saaren yleiskieli, joka on tunnetusti jatkanut pysäyttämätöntä voittokulkuaan siitä lähtien, mutta alkuperäisen irlantilaisen kulttuurin ja kielen merkitys on edelleen voimakas ihmisten mielissä: tämä on meidän juttu, ei englantilaisten. Kansalliseen identiteettiin kuuluu myös olennaisena osana musiikki. Irish dancing onkin edelleen hyvin suosittu harrastus, tässä lasteni koulun oppilaiden taidonnäyte eiliseltä:
tiistai 14. toukokuuta 2013
Vielä yksi säävitsi
Kaverini lähetti minulle tämän erinomaisen osuvan sääraportin facebookissa äsken:
No, mikäs tässä takkatulen ääressä on lämmitellessä, koira jalkojen juuressa.
No, mikäs tässä takkatulen ääressä on lämmitellessä, koira jalkojen juuressa.
Ilmoja pitelee
If you don't like the weather, just wait for five minutes.
-Wanha irlantilainen sananlasku
Facebookissa kiertää kaikenlaista säävitsiä:
Tajusin juuri, että minulla on ollut nämä samat varusteet päälläni lokakuusta lähtien: karvabuutsit, farkut, pitkä villatakki, kevyt toppatakki ja iso huivi. Laukussa turha sateenvarjo. Turha siksi, että tällaisella tuulella ei huvita leikkiä Maija Poppasta.
Olisi ihanaa pakata nämä jo pois, mutta kesä loistaa pahasti poissaolollaan. Irlantilaiset äidit kiroavat säätä kilvan koulun porteilla ja ennustavat taas kerran huonoa kesää. Minä yritin vähän toppuutella ja olla optimistinen, mutta vastaukseksi sain vain sääliviä katseita ja muutaman ilottoman naurahduksen.
Sää vaihtuu sadasosasekunnissa aurinkoisesta raekuuroon ja yhtäkkisen myrskypuhurin kautta taas sateiseksi. Lämpötila heittelee saman päivän sisällä useita asteita. Koko ajan on oltava varuillaan ja puettava erilaisia kerroksia äkillisiä ilmastonmuutoksia varten.
Irlanti ansaitsee vaihteeksi pitkän, kuuman, kauniin kesän, perhana! Kesät ovat olleet kamalia vuodesta 2009 lähtien, joten NYT olisi ihmisten aika vaihteeksi päästä nauttimaan kerrankin kunnolla näistä upeista, loputtomista hiekkarannoista, merestä ja vihreistä niityistä! Itse olen kuitenkin päässyt joka vuosi Suomeen ja biitsille, mutta moni irlantilainen on jumittanut täällä sateessa koko kesän. Jotenkin epäreilua, että nousukauden kesät olivat useimmiten kuumia ja aurinkoisia, mutta heti laman iskiessä sääkin muuttui samantien masentavaksi. Eiköhän tämä kansakunta ole jo tehnyt riittävästi katumusharjoitusta!
Päätän pysyä optimistisena ja maalata puutarhakalusteet, ottaa grillin esille ja istuttaa vähän orvokkeja.
-Wanha irlantilainen sananlasku
Facebookissa kiertää kaikenlaista säävitsiä:
Olisi ihanaa pakata nämä jo pois, mutta kesä loistaa pahasti poissaolollaan. Irlantilaiset äidit kiroavat säätä kilvan koulun porteilla ja ennustavat taas kerran huonoa kesää. Minä yritin vähän toppuutella ja olla optimistinen, mutta vastaukseksi sain vain sääliviä katseita ja muutaman ilottoman naurahduksen.
Sää vaihtuu sadasosasekunnissa aurinkoisesta raekuuroon ja yhtäkkisen myrskypuhurin kautta taas sateiseksi. Lämpötila heittelee saman päivän sisällä useita asteita. Koko ajan on oltava varuillaan ja puettava erilaisia kerroksia äkillisiä ilmastonmuutoksia varten.
Irlanti ansaitsee vaihteeksi pitkän, kuuman, kauniin kesän, perhana! Kesät ovat olleet kamalia vuodesta 2009 lähtien, joten NYT olisi ihmisten aika vaihteeksi päästä nauttimaan kerrankin kunnolla näistä upeista, loputtomista hiekkarannoista, merestä ja vihreistä niityistä! Itse olen kuitenkin päässyt joka vuosi Suomeen ja biitsille, mutta moni irlantilainen on jumittanut täällä sateessa koko kesän. Jotenkin epäreilua, että nousukauden kesät olivat useimmiten kuumia ja aurinkoisia, mutta heti laman iskiessä sääkin muuttui samantien masentavaksi. Eiköhän tämä kansakunta ole jo tehnyt riittävästi katumusharjoitusta!
Päätän pysyä optimistisena ja maalata puutarhakalusteet, ottaa grillin esille ja istuttaa vähän orvokkeja.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Kirjavinkki
Dekkareiden ystäville: kaikki Gillian Flynnin kirjat, eli Sharp Objects, Gone Girl ja tämä. Synkkää, mutta tehokasta kuvausta Amerikan keskilännen pimeistä puolista ja nurkista. Yritän laittaa itseni ajoissa nukkumaan, enkä jämähtää nenä kirjaan puolilleöin saakka. Taas. Mutta hyvä kirja on aina pienen väsyn arvoinen asia, sanoo sisäinen himolukijani!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)