maanantai 16. syyskuuta 2013

Syksykö?

Töissä ja sinne matkalla bongattuja asioita:



Ilmat edelleen aivan mahtavat ja kaunista katsottavaa riittää.
Harmittaa, kun tämä bloggaaminen on vähän jäänyt hetkeksi taka-alalle, mutta nyt olen saanut arjen pyörimään sen verran tehokkaasti, että on taas enemmän aikaa näille omille jutuillekin. 

Tämä on tänään tällainen pikapostaus vain, viikonloppuna aion panostaa ja pulauttaa mielestäni kaiken, mitä olen kokenut ja ajatellut täällä olemisesta, muutosta ja sopeutumisesta. Nyt siis kuitenkin vain muutama kuva ja syysfiilis täältä Vantaalta:


Sorsalammen sorsaparkoja ei tietenkään saa ruokkia, koska sääntö.


Pääsin työni puolesta käymään Yhdysvaltojen suurlähetystössä ja sain tuoda puhelimen kameroineen sisään. Otin merimaisemakuvan kattorerassilta, sisällä en olisi kyllä uskaltanut kuvata mitään. 


Satoa. Nam. 


Elämä tuntuu edelleen jotenkin oikealta täällä. Että tämä oli tarkoitettu nyt näin. Tulevaisuudessa sitten mietitään uudestaan, on ihanaa pitää asia sillä tavalla vielä auki, että on vaihtoehtoja ja tietynlainen reissunaisen vapaus. Maailma on kuitenkin pieni paikka loppujen lopuksi. 
Mutta palaan asiaan viikonloppuna! :-)


5 kommenttia:

  1. Hieno kuva kattoteranssilta otettuna...:)

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut monenlaisia kommentteja paluumuuttajilta suomi24-foorumilla, hämmästyttävän paljon negatiivisia fiiliksiä, riippuu varmaan miten hyvin paluunsa suunnittelee. Jos palaa nuoruuden ruusunpunaiset silmälasit silmillä nyky-Suomeen, ei omaa juurikaan kunnon ystäviä, pulputtaa koko ajan "ulkomailla oli toisin"-tarinoita ja vertailee miten oli muualla, ei kai ihme että alkaa tehdä mieli takaisin. Juurtuminen uudestaan kotimaahan voi olla yhtä vaikeaa sopeutumista kuin alunperin ulkomaille meno! Suomihan on muuttunut älyttömästi viime vuosina, ystävät ja sukulaiset vanhentuvat, käytännöt muuttuvat, kielikin muuttuu...voi olla kuin muuttaisi uuteen maahan. Minusta tuntuu että omalla kohdallani kävisi juuri noin että "elämä tuntuu jotenkin oikealta", koska minulla on niin lujat siteet sinne. Ihmisiin, tapahtumiin, kulttuuriin, kieleen. Täytyy myöntää, että nykyistä asuinpaikkaani en kyllä kaipaisi sekuntiakaan jos Suomeen lähtisin, Dublinia kuitenkin kyllä!

    Mukavaa kuulla positiivisia mietteitä. Joskus noilla suomi24-foorumeilla liikkuu tosi kummia tyyppejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on aina ollut hyvin tiivis suhde Suomeen, joten sinänsä mikään ei ole ollut täällä kauhean yllättävää. On perhettä, ystäviä ja vanhoja kontakteja ja lisäksi tuttuja paluumuuttajia. Verkosto, johon olin pitänyt paljon ja säännöllisesti yhteyttä, oli siis täällä jo valmiina. Muutimme lisäksi lapsillekin jo ennestään tutulle alueelle isäni lähelle ja heidän koulunsa on myös englanninkielinen, joten siinäkään ei ole ollut suurempia sopeutumisongelmia. Suomen kieli on myös kuulemma iisimpää kuin iiri, joten... ;-)
      Toki kaipaan monia, monia ystäviä Irlannissa ihan älyttömästi, se on hyvinkin vaikeaa välillä. :-/

      Poista
  3. Töitten tai edes jonkinlaisen toimeentulon löytäminen Suomessa onkin se vaikein kohta, muuten kaikki varmaan loksahtaisikin paikoilleen helposti. En vaan jaksaisi odottaa eläkeikään asti! Minulla on ollut monta elämää kuin sananlaskun kissalla, ja tiedän monia muitakin jotka pistivät elämän uusiksi keski-iässä. Tuntuu, että tämä nykyinen elämäni ei voi olla se viimeinen, johon ehdin ...elämä on niin arvaamattoman lyhyt.

    Ajattelen kaikenlaista juuri tänään, huomenna menemme hyvän tutun hautajaisiin, minun ikäinen, kuoli yllättäen kotiinsa, valtava shokki kaikille, vaikka tiesimmekin että hän oli sairastellut. Jotenkin ei voi käsittää, että elämä voi loppua noin vain. Eikä kannata elää ajatellen, että sitten joskus alan elää oikeanlaista elämää, ei ole kuin tämä nyt. Unelmat ovat optimistin suunnitelmia ; )

    VastaaPoista