Tämä aamu alkoi lupaavasti. Hajotin läppärini kaatamalla sen päälle täyden mukillisen kahvia. Kuului surumielinen "piuhhhhhhhh" ja läppäri sammui kuin soihtu joululaulussa. Se oli kolmas läppärini, joka on joutunut kofeiiniyliannostuksen uhriksi viimeisen kahden vuoden sisään. Opinko mitään? En. Istun nyt tämän läppärin äärellä uusi kaffemuki sopivasti kyynärpään vieressä. Elän vaarallisesti.
Tämä on äiti-ihmisen vastine benjihypylle.
Onneksi meillä on keittiössämme taikalaatikko. Aion kutsua Skepsiksen meille piakkoin todistamaan maailman ensimmäistä, todistettavasti yliluonnollista tapahtumaa. Tämä läppäri, jota tässä kaksisormijärjestelmällä näpylöin on nimittäin se ensimmäinen kahvimurhan uhriksi joutunut vehje, joka on maagisesti tervehtynyt oleilemalla puisen hyllykkömme keskilaatikossa noin vuoden verran (kuva hyllyköstä jossain alempana). Vekotin, jota ei edes tietokonekorjaamossa pystytty pelastamaan, vaan käskettiin heittää kaatopaikalle. Sama toistui toisen läppärini kanssa (kyllä, katsottiin säälivästi ja pitkään) ja nyt pääsi tuo viimeisin raukka vuorollaan tervehtymään. Toimii muuten myös kännyköillä ja erilaisilla latureilla. Laatikko on jo ihan legenda naapurustossamme.
Uinu, uinu Acerini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti