Pakkaamishelvetissä

Kahdeksan päivää jäljellä ja sitten matkaan!
Neljä henkilöä, neljä jättimatkalaukkua ja neljä pienempää matkustamoon mahtuvaa kassia. Loputon määrä kenkiä, ulkoiluvaatteita, taas kenkiä, paitoja, kalsareita, pari Iittalan tuikkua, käsilaukkuja, koruja, kynttilöitä, yksi Oivan Toikan lasilintu, kenkiä, työtodistuksia ja cv, saappaita, kenkiä, housuja, sukkia, kukkaruukku, valokuvakehyksiä, kirjoja, leluja, legoja, brion junarata, pehmoleluja, korvatulpat, meikkejä, hajuvesiä, pöytäliinoja, latureita, läppäri, xbox, xbox -pelejä, adapteri, lisää kenkiä, verkkareita, yöpaitoja, huiveja, villatakkeja, legginsejä, sukkahousuja, hiusharjoja, ponnaripampuloita, hiuspantoja, hellehattuja, joku hämärä Aarikan lilluke ja yksi iso Kinsalea esittävä öljyväritaulu. Siis kaikki, mitä Suomessa ihan välttämättä tarvitaan.
Tai sitten ei. Mutta siellä ne nyt kaikki ovat, ehkä noita enää ala purkamaan!
Hmm. Muutama Heljä L-S:n taulu vielä täytyy tunkea tuonne.  Täällä on muuten porukka kovasti noita suomalaisia lahjaksi saatuja lasi- ja keramiikkajuttujani ihaillutkin. Suomalainen muotoiluhan on oikeasti ihan huippua ja jotenkin on aina tullut sellainen ilon läikähdys rintaan, kun joku ulkomaalainen on noita esineitä kovasti kehunut. Ulkosuomalaisen ylpeyttä!

P.S. Kinsalessa on ollut aika tapahtumarikas päivä tänään. Ihmettelin aikaisemmin päivällä, miksi talon yllä pörrää iso pelastushelikopteri. Facebookista pian sitten näinkin, että suurehko purjelaiva oli juuri ajanut karille Kinsalen ulkopuolella ja kaksi rannikkopelastusalusta oli käynyt napsimassa yli 30 ihmistä sieltä kyytiinsä. Laiva on nyt aikalailla palasina tuolla karikolla, valitettavasti. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. Tässä paikallisen valokuvaajan nappaama otos onnettomuudesta:

Tämmöinen aamu tänään Kinsalessa

Niin kaunista taas.

Postimies pysäytti minut kesken kävelylenkin ja ojensi postini suoraan käteen. Säästyi aikaa, kun ei tarvinnut poiketa meidän postiluukullamme siis ollenkaan. Onneksi ei tullut mitään rikosrekisteriotetta painavampaa postia.

Rikosrekisteriotteen mukaan olen kaikinpuolin lainkuuliainen kansalainen ja muutenkin hieno ihminen, enkä siis ole koskaan, ikinä tai milloinkaan syyllistynyt minkään valtakunnan rikokseen missään. Onhan se mukavaa saada positiivista palautetta valtiovallalta ainaisten veromätkyjen sijaan.

Koiralenkillä, osa 583

Jos maisemien ihailu ja naapurin isännän hepan paijailu (haloo, Freud!) kerryttäisivät eläkekassaani... Olisin moninkertainen miljonääri. Silmä ja sielu taas lepäsivät tänään tämän kauneuden ympäröiminä.

Tämän kaunottaren nimi on Seabreeze. Isännän luvalla veimme lasten kanssa rouvalle omenan.

Mieskauneutta

Tänä viikonloppuna olen pieni ja hintelä vaahtosammutin, joka yrittää olla hukkumatta normaalipituisten kainaloihin. 179 cm pitkälle naiselle se on jännittävä saavutus.

Tätä kuitenkin tapahtuu vain ja ainoastaan kerran vuodessa, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin Kinsalessa pidetään vuosittainen rugbyturnaus nimeltään Kinsale 7's. Täällä on maanantaina bank holiday eli yleinen vapaapäivä ja meno on aika villiä siis vielä tänäänkin. Tästä keittiöstäni katselen, kun joku tuossa juuri pissaa telttansa ulkopuolella (sinänsä positiivista) naapurin pellolla. Joku nukkuu auton takakontissa, luukku auki sentään.Tunnelma on vähän kuin stadissa vappuna, poliisikin tuolla näköjään partioi jo tähän aikaan aamupäivästä.

Sekä mediaani- ja keskipituuden äkillinen hyppäys johtuu siis siitä, että koko kaupunki on täpötäynnä kaapin, tai oikeastaan keskikokoisen pihasaunan kokoisia miehenjärkäleitä valtaamassa joka pubia, kauppaa ja jalkakäytävää niin, että tälläinen pätkä riukula jää kylmästi jalkoihin. Eiväthän ne edes tajua katsoa näin alas ja taklaaminenkin tapahtuu puolivahingossa. On brittiä, aussia, irkkua, ranskalaista, tummaa, vaaleaa, pitkää ja vielä pidempää. Yhdistävänä tekijänä erittäin hyvä geenipäivä.
Tähän vinkkinä sinkkutytöille: Tänne. Nyt.

https://www.kinsale7s.com/

Kesäiltana

Kävin koiralenkillä ja eksyin "vahingossa" naapureiden seuraksi lasilliselle. Irlannissa on parasta nauttia jokaisesta aurinkoisesta päivästä ihan täysillä. Seuraava saattaa tulla vasta parin kuukauden päästä, jos Atlantti on huonolla tuulella pidempään. Sää on täällä kaikkien herra, jota vastaan on turha kapinoida. Antaudu siis suosiolla Välimerellíselle tunnelmalle, kun sellaista on tarjolla! 

Lämpöä oli yli 20 astetta ja nenänpää paloi, vaikka olinkin laittanut reippaasti suojakerrointa pärstään muistaen viime keväiset palovammat olkapäissä ja huulissa (!). Kinsalen aurinko polttaa tosiaan nopeasti ja tehokkaasti, vaikka näinkin pohjoisessa ollaan, ja tyypillisen paikallisen tunnistaakin "maanviljelijän rusketuksesta" (farmers' tan): ruskeanpunertavat käsivarret tiukalla hiharajauksella, punainen naama ja palanut kaula. 

Bongasin myös pari leikkisää ja uteliasta hyljettä tuossa satamassa pyörimässä, vaikuttivat olevan ihan yhtä kiinnostuneita meistä kuin me heistä. Hylkeetkin ovat täällä näköjään spontaaneja ja sosiaalisia, ihan niinkuin ihmisetkin.

Koiralenkillä, osa 364.

Oli niin kaunis aamu tänään. Tätä maisemaa minulla tulee Suomessa kyllä hirveä ikävä! Tyyni meri, täydellinen hiljaisuus ja horisontti, siinä sielu ja mieli lepäävät.

Kevät tulla kepsuttaapi

Kukkaloistoa koiralenkillä.

Valoakin nopeampaa

Nyt on keksitty kysymykset lasten koulun hyväksi järjestettävään pubivisaan. Löysin ullakolta vanhoja työtodistuksia etsiessäni vanhan valokuvan itsestäni vuodelta 1988. Veti hiljaiseksi. Valokuvan täydellisen nörttilookin (valtavat Mikko Alatalo -rillit, krepattu takatukka, huono ryhti, pastellifarkut.) inspiroimana tosin keksin vaikka mitä! Pidämme tietenkin kasarimusiikkitunnistuskierroksen ja osa kysymyksistä on Suomi -aiheisia, mm. Nokian kumisaappaista ja Helsingin olympialaisista. Siinä erotellaan jyvät akanoista. Vielä pitäisi keksiä pari elokuva ja tv -kysymystä. Emmerdale on varmasti monelle täällä sydäntä lähellä, koska sen juonikuviot on kopioitu meidän pikkukaupungistamme, pakko olla. Tosin Kinsalessa elämä on Emmerdaleakin värkikkäämpää ja ihan yhtä epäuskottavaa.

Näin stadin kasvattina kesti hetki tottua siihen, että kaikki tuntevat toisensa. Ihan kaikki. Jos eivät tiedä, ottavat selville. Juorut leviävät kuin norovirus ja tarinat värittyvät käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kerron esimerkkinä kolme päivää sitten tapahtuneesta pienestä onnettomuudesta.

Eräs tuttavani oli ollut lenkillä ja kaatunut pahasti. Tuttava vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hänelle laitettiin 19 tikkiä polveen ja hänelle annettiin kainalosauva. Tämä on fakta, koska kuulin sen häneltä itseltään ja näin tikit. Paitsi että pari tuntia myöhemmin tikkien määrä oli noussut 23:een, kun naapurini kertoi tarinaa eteenpäin. Eilen illalla niitä oli kuulemma 26. Tänä aamuna minua valistettiin, että tikkejä oli Aivan Varmasti 30 ja polvilumpio oli paistanut valkoisena, tuttava oli itkenyt kovaäänisesti keskellä tietä veren roiskuessa asfaltille ja joutuu olemaan pyörätuolissa vähintään kaksi viikkoa.

Ei helvetti. Huomenna tuttava on todennäköisesti jalaton.





            

Koiralenkillä nähtyä

Kevään ensimmäiset narsissit bongattu.

Jumissa

Taas kerran saan kiittää onneani siitä, että ostimme talon kukkulan laelta. Kinsalea ympäröivät tiet ovat nimittäin kaikki tulvien vallassa jälleen kerran ja tilanne senkuin pahenee. Pääsin itse juuri ja juuri yliopistolta kotiin ennenkuin lähistöllä virtaava joki tulvi yli äyräidensä ja pisti liikenteen samantien poikki. 16.20 on nousuvesi korkeimmillaan, mikä pahentaa tilannetta entisestään rantojen tuntumassa ja jokien varsilla. Radiossa varoitetaan ennätystulvista: vesi saattaa nousta useita metrejä teille ja talojen pihoille/sisään. Eräs äiti jo raportoi fb:ssä talonsa olevan täysin veden saartama.

Ajoin äsken lähipubimme ohi muurin yli lyöviä, arviolta noin kuusimetrisiä aaltoja väistellen ja siellä olikin jo hiekkasäkit ovella ja ikunaluukut kiinni mereltä jättiaaltojen mukana lentäviä kiviä torjumassa. Pubin takana virtaava pikkupuro on muuttunut raivoavaksi koskeksi, joka virtaa talojen seinienviertä pitkin huuhtoen asfaltinpalasia Atlanttiin.
Kinsalesta on tullut saari.

Viime vuonna jäimme syvästi traumatisoituneina jumiin lähipubiimme vastaavanlaisen tulvan kourissa. "Ei rakas, en pääse nyt mitenkään kotiin. Tiellä on kaksi metriä vettä ja aallot ovat tukkineet ulko-oven. Ajatella! (Muahhh)"
Istuimme ystäväni 40 -vuotis-synttäriporukan kanssa kynttilänvalossa kuunnellen akustista musiikkia (sähköt poikki) pubin omistajapariskunnan kanssa ja haimme itse omat juomamme baarista. Yhteislaulut raikasivat takkatulen leiskuessa ja kolmen kitaran säestämänä. Kassakonekaan ei toiminut, joten rahat pantiin tyhjään kaljatuoppiin. Olimme siis jokainen oma baarimikkomme aina aamuneljään saakka, jolloin vesi oli vihdoin laskenut sen verran, että pääsimme kahlaamaan sen läpi. Ne, joille oli Guinness maistunut, esittelivät uintitaitojaan.

Surffaajat ovat fb:n mukaan nyt ekstaasissa: viikonlopuksi on tiedossa lähes kymmenen metriä korkeita aaltoja testaamaan testosteronitasoja. Ennätysaaltoja Irlannin rannikolla hehkutetaan Australiassa asti. Itse tyydyn ihailemaan luonnon omaa toimintaelokuvaa sisätiloista käsin takkatulen roihutessa, mummin kutomat villasukat jalassa ja punaviinilasi kädessä. Slainte ja rauhaisaa viikonloppua!

Hrrrrr

Niin kylmää on ollut tänään, että lokitkin menivät veneeseen lämmittelemään.

Dublinissa on maa lumen peitossa, mutta täällä Etelässä ei ole lunta (vielä) näkynyt. Mikä on siinä mielessä hyvä juttu, että kesärenkailla ei ole kovin miellyttävää liukastella näillä kukkuloilla. Asumme korkean ja jyrkkärinteisen mäen päällä ja eräänä liukkaana ja lumisena talvipäivänä neljä vuotta sitten tein sen virheen, että lähdin autolla liikkeelle. Bensaa ei kulunut tipan tippaa, kun auto liukui takaperin ja parin pikku piruetin avulla kaupan etuovelle saakka.

Beautiful Kinsale

Tänään on tälläinen valokuvapainotteinen päivä, kun olen siivoillut tietokonettani pikku hiljaa. Tässä kuvia kauniista kaupungistamme (kuvat olen joskus ladannut netistä erästä esitelmää varten, oma kamerani ei yllä ihan vastaaviin saavutuksiin). Pienestä koostaan huolimatta Kinsale on tunnettu Irlannin gourmet -pääkaupunkina ja maine on ansaittu: laadukkaita ravintoloita löytyy joka makuun.  Livemusiikkikin on ihan omaa luokkaansa täällä, tällainen vanha rokänrol -fani ymmärtää kyllä laadun päälle.

Kuulostan ihan matkatoimistolta. Ehkä hallitus olisi kiinnostunut sponssaamaan, kun täällä urhea ulkomaalainen taistelee lamaa vastaan nostamalla turismin uuteen loistokauteen? Eihän sitä koskaan tiedä.