Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. kesäkuuta 2013

Tämmöinen aamu tänään Kinsalessa

Niin kaunista taas.




Postimies pysäytti minut kesken kävelylenkin ja ojensi postini suoraan käteen. Säästyi aikaa, kun ei tarvinnut poiketa meidän postiluukullamme siis ollenkaan. Onneksi ei tullut mitään rikosrekisteriotetta painavampaa postia.
Rikosrekisteriotteen mukaan olen kaikinpuolin lainkuuliainen kansalainen ja muutenkin hieno ihminen, enkä siis ole koskaan, ikinä tai milloinkaan syyllistynyt minkään valtakunnan rikokseen missään. Onhan se mukavaa saada positiivista palautetta valtiovallalta ainaisten veromätkyjen sijaan.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Tunnelmia Helsingistä ja Vantaalta.

Huomenna on näytön paikka. Normaalisti pukeudun työhaastatteluihin suht konservatiivisesti ja mielummin yli kuin ali. Koska Helsinki on nyt uusi Thaimaa, työhaastattelupukeutuminen onkin hieman haasteellisempaa. Huomiseksi on juuri sopivaksi luvassa kesän ennätyshellepäivä. Hellemekossa tai shortseissa en anna kovin uskottavaa kuvaa, mutta pitkissä housuissa tai Luoja paratkoon sukkahousuissa, olisin sitten kuin hiljalleen sulava, nuhjaantunut pehmistötterö. Sekään ei välttämättä anna hyvää ensivaikutelmaa.

Päädyin sitten siisteihin, tummiin 3/4 -pituisiin housuihin ja valkoiseen, lyhythihaiseen kauluspaitaan. Parit hillityt korut ja mustat ballerinat. Niissäkin huominen tulee olemaan aikamoisen tuskainen hikilinko. Nyt on ulkona edelleen 28 astetta ja ylähuulella pisaroi koko ajan. Lääh.

Jos joku bongaa huomenna iltapäivällä Kolera-altaassa pulikoivan, kulahtaneen virkanaisen, se en ole minä.

Tällaista meillä täällä rakkassa ja kesäisessä stadissani tänään:



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Villejä lupiineja

Matka lentokentältä Pappalaan oli taas kerran nostalginen. Suomen kesä antaa tänään paluumuuttajalle parastaan: kunniakomppaniamaiset vihreät koivut huojuvat tuulessa, joki kimaltaa sokaisevassa auringonpaisteessa ja rentun ruusut nostavat päitään varovaisesti katuojista. Päässä alkoi soimaan samantien J. Karjalainen, kun bongasin lisäksi violetit lupiinit tienvarresta.
Ah ja voih. Täydellistä.

Matka Corkista Dubliniin sen sijaan oli kaikkea muuta kuin ihana. Käytävän toisella istui mies, joka sai matkan tuntumaan tuplasti pidemmältä.
"F*** you Siobhan, I f*****g walked the f*****g dog for f***'s sake." Tätä huutoa kännykkään jatkui puolisen tuntia. Jonka jälkeen ghettoblastattiin heviä kuulokkeista seuraavan tunnin ajan (Metallica, Avenged Sevenfold ja Iron maiden). Iron Maidenia seurasi huutopuhelu kaverille tähän tyyliin: "F*****g Siobhan is a f*****g bitch, I f*****g walked the dog!" Jonka jälkeen huutopuhelu seuraavalle kaverille: "Time for an epic party, man! I just finished my degree in English literature!"
Ah ja voih.

Lentokoneessa tänään sain nauttia kolme tuntia neljävuotiaan logiikasta: "Äiti, jos ninjakrokotiili syö pupun, muuttuuko pupu ninjapupuksi?" "Oikeasti Dublin on tosi pieni. Siellä on vaan se yksi hotelli. Siitä pitäisi rakentaa isompi. Ninjapupu ajaa nosturia, rrrrrrääännnnnnn. Mutta vihreitä nostureita ei ole olemassakaan."
"Kaikki isot ja hitaat bussit on tyttöbusseja ja pienet, siniset ja nopeat on poikabusseja. Ninjapupu on poika. Rrrrrrrrrrrääännnnnnnn. On kivaa olla poika." Kovalla äänellä, iloisesti ja korkealta tietenkin, jotta kanssamatkustajatkin pääsivät osallisiksi pikkupojan filosofiasta.Onneksi takaa kuului lähinnä hihitystä ja naurunpurskahduksia, ei paheksuvaa tuhahtelua innokkaan pikkupojan jutustelulle.

Nyt menen pihalle grillaamaan, paahtumaan ja kuuntelemaan lisää päässäni soivaa J. Karjalaista.

torstai 30. toukokuuta 2013

Maisemaa pukkaa

Mielessäni jo hyvästelen näitä loputtomia rantoja ja villiä luontoa. Mikäli siis ensi viikolla kaikki menee Suomessa suht nappiin, nämä jäävät sitten pelkiksi lomakohteiksi. Jännittää niin maan........:sti. Mutta myös jännittää sillä lailla mukavan seikkailunmakuisesti. Aika siirtyä elämässä taas eteenpäin ja sillä on aina hintansa.
Tänään on ollu upea ilma. Aurinko on täällä tosin petollinen otus: kymmenessä minuutissa ehtii jo saamaan komean tomaattinaaman ilman suojavoidetta. Milloinkohan opin läksyni? On sitä jo viisitoista vuotta opetettu ja silti joka kesä sama virhe toistuu. Lapset suojaan kyllä aina ja varmasti hatuin ja rasvoin, mutta itse olen niin innoissani paahteesta kuin vasikka tuolla laitumella, että en vaan muista.

torstai 23. toukokuuta 2013

Koiralenkillä, osa 583

Jos maisemien ihailu ja naapurin isännän hepan paijailu (haloo, Freud!) kerryttäisivät eläkekassaani... Olisin moninkertainen miljonääri. Silmä ja sielu taas lepäsivät tänään tämän kauneuden ympäröiminä.

Tämän kaunottaren nimi on Seabreeze. Isännän luvalla veimme lasten kanssa rouvalle omenan.


tiistai 14. toukokuuta 2013

Ilmoja pitelee

If you don't like the weather, just wait for five minutes.
-Wanha irlantilainen sananlasku

Facebookissa kiertää kaikenlaista säävitsiä:


Tajusin juuri, että minulla on ollut nämä samat varusteet päälläni lokakuusta lähtien: karvabuutsit, farkut, pitkä villatakki, kevyt toppatakki ja iso huivi. Laukussa turha sateenvarjo. Turha siksi, että tällaisella tuulella ei huvita leikkiä Maija Poppasta.
Olisi ihanaa pakata nämä jo pois, mutta kesä loistaa pahasti poissaolollaan. Irlantilaiset äidit kiroavat säätä kilvan koulun porteilla ja ennustavat taas kerran huonoa kesää. Minä yritin vähän toppuutella ja olla optimistinen, mutta vastaukseksi sain vain sääliviä katseita ja muutaman ilottoman naurahduksen.

Sää vaihtuu sadasosasekunnissa aurinkoisesta raekuuroon ja yhtäkkisen myrskypuhurin kautta taas sateiseksi. Lämpötila heittelee saman päivän sisällä useita asteita. Koko ajan on oltava varuillaan ja puettava erilaisia kerroksia äkillisiä ilmastonmuutoksia varten.

Irlanti ansaitsee vaihteeksi pitkän, kuuman, kauniin kesän, perhana! Kesät ovat olleet kamalia vuodesta 2009 lähtien, joten NYT olisi ihmisten aika vaihteeksi päästä nauttimaan kerrankin kunnolla näistä upeista, loputtomista hiekkarannoista, merestä ja vihreistä niityistä! Itse olen kuitenkin päässyt joka vuosi Suomeen ja biitsille, mutta moni irlantilainen on jumittanut täällä sateessa koko kesän. Jotenkin epäreilua, että nousukauden kesät olivat useimmiten kuumia ja aurinkoisia, mutta heti laman iskiessä sääkin muuttui samantien masentavaksi. Eiköhän tämä kansakunta ole jo tehnyt riittävästi katumusharjoitusta!

Päätän pysyä optimistisena ja maalata puutarhakalusteet, ottaa grillin esille ja istuttaa vähän orvokkeja.