Kyllä alkoi vaellusjalka vipattamaan, kun katselin tätä kuvaa, jonka otin viime lokakuussa. Olemme matkalla Mount Brandonin huipulle, korkeutta 953 m. 9 v poikani suunnilleen juoksi koko matkan, me puuskutimme miehen kanssa reput selässä perässä. Kyllä kuuma kahvi ja kilon paketti suklaata maistuivat mainiolta, kun pääsimme huipulle lepäilemään! Katselen tässä reittikarttoja ja suunnittelen seuraavaa reissua... Galtee Mountains saattaapi olla seuraavana kohteena. Näin on vaan Irlanti saanut entisen sohvaperunan ja koululiikuntatraumatisoituneen tykkäämään vapaaehtoisesta ulkoilmailusta! Jos olisi yläasteella tarjottu irlantilaisilla vuorilla vaellusta ( ja maalaispubia sen jälkiseen "palautumiseen") vaihtoehtona... Damn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti