Tuli mieleen tuosta eilisestä koppalakkitarinasta muutama vähemmän viihdyttävä pointti.
Irlannissa seksuaalivähemmistöjen asema on nimittäin edelleen aika kiikkerä: syrjintä on arkipäiväistä esimerkiksi lehtien mielipidepalstoilla ja ihmisten jokapäiväisissä keskusteluissa. Muutos on kuitenkin ollut verrattaen nopeaa, kun otetaan huomioon, että homoseksuaalisuus oli Irlannissa rikos vuoteen 1993 asti.
Isoissa kaupungeissa meininki on vapaampaa, mutta maaseudulla ja pikkukaupungeissa ollaan vielä hyvin vanhoillisia. Katolinen kirkkohan opettaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja maaseudulla arvot ovat selkeästi vanhoillisempia kuin kaupungeissa ja myös kirkossa käydään useammin. Tässä linkkiä: http://www.independent.ie/national-news/gay-people-isolated-in-rural-communities-2265548.html
Eräs drag show:ssa esiintyvä kaverini kertoi minulle esimerkin elävästä elämästä.
Meillä oli täällä Kinsalessa muutama vuosi sitten "Snow Queen" kauneus/missi/talent -kilpailu, johon sai osallistua vapaasti ihan kuka vaan. No, kaverini laittoi itsensä erittäin kauniiksi (on ammattilainen, todella taitava meikkaamaan ja pukeutumaan tyylillä ja hyvällä maulla, mutta hauskasti), osallistui kilpailuun ja yllätyksekseen voitti. Moni kaupunkilainen oli sitä mieltä, että oli aika ottaa kantaa seksuaalivähemmistökysymykseen ja näyttää, että täällä ollaan suvaitsevaisia.
Kilpailun jälkeen sitten kykki iskikin yllättäen tuulettimeen ja kaverini sai aikalailla saastaa niskaansa. Omasta mielestäni järkyttävintä oli se, kun iso joukko äitejä järjestäytyi ja alkoi boikotoimaan liikkeitä, jotka olivat sponsoroineet kilpailua. Tunnelma kaupungissa oli jonkin aikaa aikalailla nihkeä. Näin ulkomaalaisena olin vähän pihalla, mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä. Sanoin mielipiteeni, jos sitä kysyttiin, mutta muuten pysyin hiljaa. Näin jälkeenpäin kadun, etten ollut jämäkämpi. Omatuntoni sanoo kuitenkin kovaa ja selkeästi: kaikenlainen syrjintä on yksinkertaisesti väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti